Talo maaston ehdoilla

David Salmela näki lapsena Amerikassa, miten suomalaiset istuttivat talonsa maisemaan. Nyt hän tekee arkkitehtina samaa.

Duluth . Amerikansuomalaisen arkkitehdin David Salmelan kotiin ei voi mennä hosuen.

Talo on jyrkän vaaran rinteessä Minnesotassa. Koska arkkitehti ei ole halunnut rikkoa ikivanhaa kalliota, puuportaat on sovitettu taitaen sen muotoihin. Tasanteella voi istahtaa penkille, ja ulko-ovelle astellaan ikään kuin siltaa pitkin.

Jo eteisestä avautuu komea näkymä Lake Superiorille. Suuren järven selkä häviää kaukaisuuteen kuin meri.

Atlantin yli, suurten järvien halki tulivat myös David Salmelan isovanhemmat. He saapuivat Minnesotaan vuosisadan vaihteessa Pohjois-Suomesta.

Salmela on yhä vahvasti suomalainen. Hän ymmärtää suomea ja toissa vuonna Simon-vierailulla hänelle oli kunnia-asia pitää puhe isovanhempiensa kielellä.

Kytkös Suomeen vahvistui, kun yksi Salmelan pojista meni muutama vuosi sitten naimisiin jyväskyläläisen naisen kanssa. Pojanpojalle puhutaan suomea.

Oman lapsuutensa David Salmela vietti maatalon poikana suomalaisten asuttamassa pikkukylässä Sebekassa Keski-Minnesotassa. Salmela oppi näkemään, kuinka isoisä, isä ja muut suomalaiset kylän miehet rakensivat talonsa sopusuhtaisiin ryhmiin ja miettivät tarkoin maiseman ja rakennusten kokonaisuuden.

Niinpä hänkin nyt haluaa kunnioittaa ympäristöä, johon rakennuksensa suunnittelee. Paikasta pitää ottaa kaikki irti, mutta ympäristöä ei saa väkivalloin muuttaa.

"Rakennukset pitää istuttaa hellävaraisesti maisemaan. Pitää tutkia maaston muotoja ja suunnitella rakennus niiden ehdoilla."

Salmelan kodissa eteinen jatkuu yhtenäisenä tilana olohuoneeseen ja keittiöön. Kolme seinää on pelkkää ikkunapintaa.

"Valoa pitää tulla joka puolelta. Ehkä sen tarve on geeneissä", Salmela hymähtää.

Ikkunan takana jono valtavia rahtialuksia odottelee nostosillan edessä pääsyä kaupungin satamaan.

"Olohuoneen taideteos elää joka hetki. On liikettä, ja väri vaihtuu monta kertaa vuorokaudessa", kuvaa talon emäntä Gladys Salmela, hänkin sukujuuriltaan täysin suomalainen.

Portaat vievät talon alakertaan, jossa on arkkitehdin toimisto. Hyllyt ovat täynnä pienoismalleja.

"Teen jokaisesta suunnittelukohteesta pienoismallin. Silloin virheet paljastuvat", kertoo Salmela.

Malleja on paljon maatiloista, suurista omakotitaloista ja saunoista. Joukossa on myös kansallispuiston opastuskeskus, hiihtokeskus ja erämaaravintola.

Jotkut talot tuovat mieleen Pohjanmaan. Rakennusmateriaalina on usein puu, välillä myös punatiili. Harjakattoisissa taloissa on tuttuja piirteitä ja kotoisaa kansanomaisuutta.

Eikä ihme. Suomalaisen arkkitehtuuriin suuret nimet ovat Salmelalle tuttuja.

Erityisen tarkasti hän on tutkinut Eliel Saarisen, Alvar Aallon, mutta myös amerikkalaisten postmodernisti Robert Venturin ja wau-arkkitehtuuristaan tunnetun Frank Gehryn ajatuksia.

Pienoismalleista näkee, miten arkkitehtuurin legendat ovat innoittaneet Salmelaa piirtämään taloihin jännittäviä yksityiskohtia.

Esimerkiksi Emersonin perheen saunassa löylyhuoneen ja pesuhuoneen jatkeena on vilvoittelu- ja näköalatasanne, johon noustaan portaita ylös. Vaikka rakennus on pieni, siinä häivähtää Aallon arkkitehtuuri. Talon päärakennuksessa taas havaitsee piirteitä Eliel Saarisen arkkitehtuurista.

Salmela kävi teknillisen koulun ja työskenteli rakennusyhtiössä ennen kuin amerikansuomalainen arkkitehti Eino Jyring palkkasi hänet toimistoonsa.

"Opin työskentelemällä. Läpäisin kansallisen testin ja sain arkkitehdin lisenssin."

Salmelalle on tärkeää, että työn jälki on laadukasta.

"Käsityöperinne pitää säilyttää."

Salmelalla on kaksi luottokirvesmiestä: Kivi ja Näsi.

"Suomalaissyntyisiä molemmat!"

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi