Tuolia on vaikea keksiä uudelleen

Muotoilija Hannu Kähönen arvioi Milanon messujen kalusteita kestävän kehityksen näkökulmasta.

Milano. Olen pyytänyt Hannu Kähöstä kierrokselle Milanon designkalustemessuille. Tarkoituksena on arvioida, miten firmat ottavat kestävän kehityksen huomioon tuotteissaan.

Kähönen on taiteilijaprofessori ja hän on toimistonsa kanssa muotoillut muun muassa Helsingin matalalattiaraitiovaunut.

Kähönen pyrkii itse suunnittelemaan kestävän kehityksen mukaisesti. Milanossa häneltä on esillä muun muassa Fruit Box -tuoli, joka on rakennettu puisesta hedelmien kuljetuslaatikosta. Kerran palvelleelle laatikolle on luotu uusi käyttötapa.

Tehtävä on haasteellinen, voimattomuuden tunne iskee jo portilla. Valtavalla messualueella on näyttelytilaa puoli miljoonaa neliömetriä ja esilleasettajia yli 2 500. Paras kulkuväline olisi varmaankin potkulauta.

Aihetta on siis rajattava. Aloitamme opiskelijoiden ja nuorten muotoilijoiden töitä esittelevästä Salone satellite -hallista. Yli 500 tekijää esittelee prototyyppejään odottaen, että joku kalustevalmistaja kiinnostuisi niistä. Joka vuosi joku nostetaan esille massasta.

Osastojen ilme ja käteen jaettavat esitteet kertovat, että nuoret muotoilijat ovat oppineet ainakin brändäämään itseään erottautuakseen joukosta. Samaa taitoa tai kekseliäisyyttä ei ole tuotteissa. Kokeilevia ideoita ei juuri näy, eikä Kähönen innostu.

"Samaa asiaa tehdään uudelleen ja uudelleen", hän sanoo.

Kähönen kaipaisi sitä, että nuoret muotoilijat miettisivät perusteellisesti, millaisia käytännöllisiä ja tilallisia tarpeita kodeissa on. Nyt monet monistavat kasvavaan tavaravuoreen pikkutuoleja, hyllyjä ja valaisimia, jotka ovat vain pieniä muunnelmia olemassa olevista.

"Ihmisillä on tavaraa aina vain enemmän, mutta niiden säilytykseen sopivien kalusteiden kehitys on jäänyt jälkeen", Kähönen sanoo.

Hän huomaa muutamia poikkeuksia. Japanilainen Keiji Ashizawa saa Kähöseltä kehut. Ashizawalla on esillä muun muassa kaunis minimalistinen laatikosto, jota voi kasvattaa tarpeen mukaan ja jossa laatikot liikkuvat myös sivusuunnassa.

Puisia kalusteita on esillä runsaasti, muun muassa ruotsalaisten osastolla. Materiaalina näkyy myös paljon paperia ja kennopahvia.

"Niistä koetetaan tehdä kaikkea mahdollista", Kähönen toteaa.

"Pelkkä materiaalin pieni hiilijalanjälki ei riitä. Tuotteen on oltava pitkäikäinen ja käyttökelpoinen, ettei se lisäisi jätekuormaa."

Hän innostuu puolalaisen Malaforin ilmalla täytettävistä sohvista, jotka voidaan pakata pieneen tilaan.

Ne on tehty kierrätetyistä paperisäkeistä, joita käytetään konteissa estämään tavaroiden liikkuminen. Istumamukavuus tosin ei ole paras mahdollinen.

Yksinkertaisuudessaan nerokkaimman idean tittelin Kähöseltä saavat Nao Tamuran silikonista tehdyt läpikuultavan vihreät tarjoiluvadit.

"Silikonia on käytetty aivan uudella tavalla, ja muoto sopii monenlaiseen käyttötarkoitukseen", Kähönen kehuu kauniita vateja.

Salone satelliten kiertämiseen on mennyt puoli päivää. Vielä olisi edessä parikymmentä oikeiden firmojen hehtaarihallia klassisia ja designkalusteita. Päätämme keskittyä kahteen halliin, jossa ovat kiinnostavimmat designkalustevalmistajat.

Hämmästyttävää kyllä, kokeellisuus ja mielikuvituksellisuus ovat aivan eri sfääreissä kuin pinnistetyn totisessa Salone satellitessa. Ympäristökysymykset tosin näkyvät pääasiassa vain imagopuolella.

Piristävin on Edran osasto, jonne brasilialaiset Campanan veljekset ovat tehneet hyllykalusteita. Hyllyjä peittävät niinistä tehdyt kimput, ja lopputulos on kuin alkukantainen maja.

"Jos ei välttämättä joka kodin kaluste, niin vahva ekologinen statement. Campanoilla on ennakkoluuloton ote materiaaleihin", Kähönen sanoo.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi