22.4.2012 3:00
"Ryhdyin perhepäivähoitajaksi 31 vuotta sitten, koska halusin hoitaa omat lapseni kotona. Työstä tuli minulle elämäntapa. On ihanaa, ettei aamulla tarvitse lähteä mihinkään, vaan työt tuodaan kotiovelleni.
Hoidossani on neljä lasta. Aamulla teen heille ensiksi ruuan, sitten lähdemme ulos. Kierrämme lähialueen leikkipuistoissa ja tapaamme muita perhepäivähoitoryhmiä.
Välillä kokoonnumme toistemme pihoille pitämään yhteisiä mehukekkereitä.
Sisällä pelaamme krokettia siivousharjalla ja keilaamme tyhjiä maitotölkkejä. Päiväunilla yksi lapsista nukkuu omassa sängyssäni, loput kokoontaitettavissa retkisängyissä.
Vaikka kaksioni on pieni, lasten jäljet eivät häiritse minua vapaa-ajallakaan.
En siivoa leluja illan tullen piiloon. Kun lapset ovat rakentaneet majan olohuoneen pöydän alle, se saa olla paikallaan koko viikon.
Sen verran pidän kodistani kiinni, etten ole liimannut eteisen seinille mitään infolappuja.
Ammattini takia en ole myöskään joutunut tekemään mitään isoja hankintoja kotiini.
Syöttötuoli on lainassa Helsingin kaupungilta, ja leluistakin osa on poikieni vanhoja.
Toki asuntoni kuluu lasten leikeissä, mutta ei kukaan ole koskaan rikkonut mitään isompaa tai piirtänyt seiniin. Lapset ovat osanneet kunnioittaa kotiani."
Konttori kotona 23.4.2012
Keittiössä kokataan ja hierotaan 22.4.2012
Koodausta Kalliossa tai parvekkeella Barcelonassa 22.4.2012
Energiahoitoja ja Emmerdalea 22.4.2012
Säveltäjä nauttii näköalasta 22.4.2012
Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi