Tyylit vastakkain

Veimme romantikon kotiin minimalistin ja minimalistin kotiin romantikon. Tyylitaiturit olivat samaa mieltä vain harvasta asiasta. Niin, mistä? Lopputulos yllätti molemmat.

Kermakakku

H-hetki lähestyy. Vaaleanharmaan omakotitalon ovikello soi. Jorma Keurulainen astuu sisään. Hän on pukeutunut valkoiseen pusakkaan, mustiin farkkuihin ja valkoisiin loafereihin. Hänen kasvojaan kehystävät mustasankaiset silmälasit. Hiljaisuus.

"Vähän kuin olisin ranskalaisessa sisustuslehdessä."

Harmiton tyylileikki alkaa hyvin, sillä asukas Pia Erlund hymyilee.

Vieras päätyy seisomaan keskelle olohuone-keittiötä. Hän tarrautuu myöhäisjugendtyylisen pikkutuolin selkänojaan ja vilkuilee ympärilleen. Lähes kaikki on valkoista. Koriste-esineitä on paljon, tekstiilejä on paljon. Kaikkea on paljon.

"Tyylillisesti tosi vierasta. Pidän hyvin pelkistetystä, enkä voisi kuvitella eläväni täällä."

Oho. Saa nähdä, mitä tästä seuraa.

"Toivottavasti et loukkaannu, kun sanon kotiasi kermakakuksi. Jokainen esine on kaunis, mutta sijoittaisin ne eri kontekstiin. Nämä ruokapöydän tuolit ovat minimalistiset, mutta ne on yhdistetty pitsiin ja kristallikruunuun", Keurulainen sanoo.

Erlund ei näytä olevan millänsäkään. Hän toteaa, että romanttinen sisustaja kaipaa koko ajan uutta, ei vain sisustusihanuuksia vaan myös vaatteita ja koruja.

"Oletko kuullut, että joulu on vain kerran vuodessa", Keurulainen kysäisee.

Erlund kertoo, että hän taitaa olla keräilijäluonne. Mutta ei missään tapauksessa materialisti: suurin osa tavaroista on kirpputoreilta.

"Kieltämättä me romantikkosisustajat mietimme, milloin liika on liikaa. Hetkittäin minulle tulee tunne, että meillä on rauhatonta. Silloin alan karsia ja vien tavaraa kirpputorille. Muutoin talo olisi jo tupaten täynnä."

Keurulainen sitä vastoin pitää kiinni siitä, että hankkii niin vähän ja niin harvoin kuin mahdollista.

"Ehkä romantikon ja minimalistin olennaisin ero on siinä, että minimalisti tyytyy siihen, mitä hänellä on."

"Kertoisiko romantikon vaihtelunhalu mielen levottomuudesta", Erlund pohtii.

"Varmasti. Tosin minäkin olen temperamenttinen, mutta haluan kodistani rauhallisen", Keurulainen sanoo.

Keurulainen on tuskin liikahtanut tuolin äärestä ajatustenvaihdon aikana. Haluaisiko hän kellahtaa olohuoneen valkoiselle sohvalle ja nojautua kukkatyynyihin?

"En missään tapauksessa. Tulisi rauhaton olo ja tuntuisi siltä, että pitäisi saada teekuppi käteen ja toiseen keksilautanen – ja inhoan teetä."

Haluaisiko hän ottaa jotain mukaansa tästä kodista?

"En yhtään mitään – paitsi Reksin. Se on niin suloinen."

Mutta emäntä ei mistään hinnasta suostu myymään perheen 2,5-vuotiasta australianterrieriä. Taitaa olla paras siirtyä minimalistin kotiin.

Siisti hotellihuone

Hissi nostaa Pia Erlundin kerrostalon ylimpään kerrokseen. Valkoinen pitsihelma heilahtaa, kun hän pujahtaa Jorma Keurulaisen eteiseen. Ensimmäinen reaktio on salamannopea.

"Odotin minimalistisempaa. Mieheni voisi tykätä kodistasi enemmän kuin meidän kodistamme, vaikka sinulla ei ole verhojakaan."

Keurulainen hymyilee.

"Tosi tyylikästä. Kuin olisin Milanon huonekalumessuilla."

Keurulaisen suupielet kohoavat yhä korkeammalle.

"Ei kotisi olekaan kylmä vaan kodikas. Odotin steriiliä ja sairaalamaista, kantti kertaa kantti -kalusteita ja nahkasohvaa, joka muistuttaa bussi- aseman penkkiä. Minähän voisin asua täällä."

Keurulainen ei tiedä, miten päin olisi.

"Mutta kattokruunu (Gino Sarfattin klassikko 2097) on minusta liian maskuliininen. Se on kuin laboratoriosta."

Hupsista, mutta ei se mitään. Erlund on jo menossa kohti keittiötä.

"Ihana keittiö, ihana mustavalkoinen väritys. Näen, että sävyt on hiottu hienosti yhteen sointuviksi.

"Kiitos, kiitos", isäntä hyrisee.

"Seepramatto on kyllä hieman villi", Erlund sanoo.

Älähtikö joku? Se jää hieman epäselväksi.

Makuuhuoneen Erlund kelpuuttaisi, yöpöydän lamppuja lukuun ottamatta. Keurulainen huomauttaa, että lamput ovat menossa vaihtoon. Halpaversioiden tilalle on tulossa italialaista muotoilua.

"Tyydytkö koskaan edullisimpaan vaihtoehtoon?"

"Ostan tunnepohjalta, jos ostan. Usein silmääni miellyttävät esineet asettuvat hintaskaalan yläpäähän", Keurulainen kertoo.

Mikä mahtaa olla romantikkovieraan lopullinen tuomio?

"Tuntuu siltä kuin olisin siistissä ja miellyttävässä hotellihuoneessa."

Keurulainen yllättää sanomalla, että hänen kotinsa voisi olla nykyistä huomattavasti minimalistisempi.

"Se on tahtotila. Estetiikan tarve pysyy, mutta liiat muodot häiritsevät minua. Haaveilen kesähuvilasta – navetasta tai sikalasta meren rannalla – johon tuleville vieraille teettäisin vaaleat pellavapuvut. Ainoan värin toisi punaviini."

Erlundin silmät syttyvät. Hän toivoo, että pääsisi kutsuttujen joukkoon.

Romantikko ei ahdistukaan minimalistin luona, vaan alkaa hieroa lähempää tuttavuutta.

"Taidan olla aika sopeutuvainen. Itse asiassa pidän myös pelkistetystä sisustuksesta, sillä lapsuudenkotini oli kalustettu hyvin niukasti ja sel- keälinjaisesti", Erlund paljastaa.

Hän sanoo kuitenkin, että alkaisi väistämättä jossain vaiheessa täydentää Keurulaisen sisustusta omilla aarteillaan. Lisäisi vähän rustiikkia tänne ja pellavaa tuonne.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi