Vaaleanpunainen villa kääntää katseet

Puuhuvilan asukkaat nauttivat vanhasta talostaan Meilahdessa, vaikka kovilla pakkasilla talossa viluttaa ankarasti.

Villa 26b on se kaunis, vaaleanpunainen puutalo, joka seisoo korkealla kalliolla ja näkyy Paciuksenkadulle.

Käydään sisään ja kiivetään kapeita puuportaita kaksikerroksiseen torniin.

Näköala on huikea. Alla aukeaa näkymä Helsingin ensimmäiselle huvila-alueelle. Ruusupuisto erottuu maisemasta, edessä kauniita huviloita isoine pihoineen. Kaukaa merenlahden takaa pilkottaa Otaniemen vesitorni.

Pohjoiseen katsottaessa vastassa ovat Paciuksenkatu, rakennusliikkeen talo ja Pikku Huopalahden kerrostalot.

Näköalatornissa on ikkunoita joka suuntaan.

"Tämä on lastenlasten suosikkipaikka", sanoo puutalon isäntä Kaj Blomqvist valoa tulvivassa tilassa.

Blomqvistit kiipeävät torniin usein vain kerran vuodessa katsomaan uudenvuoden ilotulitusta.

Torni on tilavampi kuin ulkoa arvaisi. Onpa talon isäntä haaveillut rakennuttavansa sinne saunan, mutta puoliso ei ole ajatukselle lämmennyt.

"Alakerrassa on hyvä sauna", Lelle Blomqvist sanoo.

Kun laskeudutaan kaksikerroksisesta tornista alas, alemmassa kerroksessa ohitetaan pieni huone, joka palvelee ompeluhuoneena.

Ihanan vanhanaikaista.

Aikoinaan villassa asuttiin vain kesäisin. Blomqvistit ovat saaneet talosta tietoa mieheltä, jonka isovanhemmat omistivat talon 1940–50-luvuilla.

Mies kertoi, että kellarissa oli vielä maalattia, kun hän vietti talossa kesiä. Talo oli huonokuntoinen ja narisi, mutta siitä jäi miehelle hyvät muistot.

Villa remontoitiin perusteellisesti 1990-luvun alussa. Sinne vedettiin viemärit ja keskuslämmitys. Talo lämpiää nyt sähköllä. Parin pakkastalven aikana lämmityslasku on noussut jopa tuhanteen euroon kuussa.

"Talvella täällä on vähän ankeaa parin kolmen viikon ajan. Vaikka lämpö on päällä, sisällä on 15 astetta. Nytkin vetää", Kaj Blomqvist kertoo.

"Eikä tuota isoa verantaa voi käyttää talvella", Lelle Blomqvist sanoo ja viittaa lastenlasten toiseen suosikkitilaan.

Apua lämmitykseen antaa mahtavankokoinen, koristeellinen uuni.

Blomqvistit muuttivat villaan vuonna 2003 rivitalosta Etelä-Haagasta. Heidän poikansa luki lehdestä, että "se talo, joka näkyy spårasta, on myynnissä".

Perhe kävi katsomassa taloa, mutta sen tenho puri vasta toisella käynnillä keväämmällä. Kaupat syntyivät syksyllä.

"Olimme asuneet täällä kolme kuukautta, kun tuntui, että olemme asuneet täällä aina", Lelle Blomqvist sanoo.

Talossa on 146 neliötä kahdessa kerroksessa. Alakertaan mahtuvat olohuone, keittiö ja ruokailutila. Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta ja merihenkinen kylpyhuone.

Villan nykyasukkaisiin kuuluvat myös bassetit Macke ja Chappi.

Ne päivystävät vuoron perään olohuoneen ikkunalla ja haukkuvat kaikki Paciuksenkadun koirat.

Hallin katossa on luukku, jonka isäntä avaa metallikoukulla. Esiin laskeutuvat puutikkaat.

"Täällä asuu Alfred", Kaj Blomqvist kertoo.

Alfred on kotikummitus. Talossa kesiä viettäneen miehen mukaan Alfred on harmiton herra, vaikka kerran hän suutuksissaan heitteli vintillä rautatankoja. Nuorten kovaääninen biletys oli liikaa.

Kummitus ei ole Blomqvisteja häirinnyt toisin kuin kesäisin lähikalliolla juhlivat nuoret ja pihan läpi oikovat ohikulkijat.

Kaj Blomqvist kuitenkin sanoo, että kaikilla on oikeus liikkua Meilahdessa ja nauttia luonnosta ja huvilamaisemista.

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi