Vielä sata harjanvetoa . . .

Hyvä kampauspöytä säilöö kosmetiikan ja hivelee omistajaansa

 Helsinkiläinen Hellin Terho, 88, istahtaa kampauspöytänsä eteen ja sormeilee tottuneesti laineet tukkaansa. Tämä pöytä onkin lainekampauksia nähnyt: se on palvellut Terhoa kuutisenkymmentä vuotta.

"Kampauspöytä on aamuin illoin käytössä", Terho kertoo. "Pieneen kylpyhuoneeseen eivät kaikki tuotteet mahdu. Sitä paitsi on niin ihanaa tulla tähän hoitamaan itseään: kampaamaan, meikkaamaan ja puhdistamaan."

Purkkien määrä on vaikuttava. Terholla tosin on siihenkin mainio ratkaisu: peilipöytään kuuluu erillinen pikkukaappi, joka on pullollaan kosmetiikkaa. Pöytä ja kaappi ovat Bomanin huonekalutehtaan 1940-luvulla valmistamia.

Aarteita lepää pöydän päälläkin: arvokkainta rekvisiittaa ovat hopeiset kammanpidikkeet, harjat ja käsipeili. Ne olivat Terhon aviomiehen ensimmäiset joululahjat vaimolleen.

Uusin lisävaruste on pöydän viereen seinälle kiinnitetty suurentava peili. Sen avulla on helppo tehdä tarkkaa työtä.

Kampauspöydät ovat nosteessa myös nuorten nostalgikkojen keskuudessa, kertoo Klaukkalassa antiikkikalusteita myyvä Ossi Vertanen.

"Nuoret ostavat, ja nuorille ostetaan. Etenkin siroja malleja", Vertanen kertoo.

Vertanen tuo myytäväksi muun muassa kustavilais- ja rokokootyylisiä kampauspöytiä Ranskasta, Hollannista, Englannista ja Tanskasta. Niitä löytyy vaihtelevasti: joskus kuukausittaisessa kuormassa saattaa olla kolmekin pöytää, välillä ei yhtään. Pöytien hinnat ovat yleensä 200–450 euroa.

Paitsi antiikkiliikkeistä, kampauspöytiä voi metsästää huutokaupoista, nettihuutokaupoista ja kierrätyskeskuksista. Hintaerot voivat olla melkoiset.

Helander-huutokauppojen Mikko Helander kertoo, että esimerkiksi 1960-luvun kampauspöytiä saa muutamalla kympillä. Niitä ovat muun muassa Häklin huonekalutehtaan pöydät.

Talonpoikaisrokokoota edustavat pöydät puolestaan irtoavat 200–300 eurolla. Niitä tehtiin Pohjanmaalla Jurvassa 1920–1960-luvuilla.

"Talonpoikaisrokokoolla on vakiosuosio: ne ovat ajattomia ja kelpaavat jatkuvasti", Helander kertoo.

Helander myy kuukausittaisessa huutokaupassaan kampauspöytiä joka kerta. Viimeksi valikoimissa oli harvinainen, Alvar Aallon suunnittelema peilipöytä 1930-luvulta, jolle kertyi hintaa 750 euroa.

"Myös 1920-luvun art deco sekä funkkis ovat hyvin kysyttyjä. Niitä tulee harvemmin, ja myyntihinta on yleensä 300–500 euroa."

Haluttuja ja hintavia ovat myös kahden tunnetun, 1900-luvun alkupuolella toimineen yrityksen tuotteet: Keravan Puusepäntehtaan sekä Bomanin huonekalutehtaan peilipöydät.

Uusia kampauspöytiä on huonekaluliikkeissä tarjolla melko vähän. Tuotepäällikkö Satu Paajanen Askosta kertoo, että peilipöytien menekki on viime vuosina ollut tasaisen niukka. Hän on kuitenkin toiveikas: kun suomalaisten asumisväljyys kasvaa, makuuhuoneen kalusteita hankitaan enemmän.

"Kun nainen saa isomman makuuhuoneen, hän haluaa sinne yleensä pieniä ylellisyyksiä ja arkipäivää helpottavia kalusteita", Paajanen luonnehtii.

Kampauspöytien puolesta saattaa puhua myös nykyinen sisustusmuoti: moderniin ja yksinkertaiseen kotiin halutaan mausteeksi jotakin romanttista.

Sivutasot ja konsolipöydätkin käyvät kampauspöydistä. Vähiten tilaa vie piianpeili, jonka voi asettaa vaikkapa ikkunalaudalle.

Helanderin toukokuun huutokauppa la ja su klo 12, Hämeentie 105 A. www.helander.com

Helsingin Sanomat | hs.koti@sanoma.fi