Yhteen muuton haasteena on tehdä koti kahdelle

Turkulainen opiskelijapariskunta muutti yhteen pikaisella päätöksellä

 Turun keskustassa sijaitsevan kerrostaloasunnon ovikyltissä on kaksi nimeä.

Vielä kesällä pienessä yksiössä asui vain 22-vuotias Sini Keränen. Värikkäästi sisustettu asunto muuttui Keräsen ja hänen poikaystävänsä, 24-vuotiaan Henri Linnankedon kodiksi vain muutaman kuukauden seurustelun jälkeen.

"Olemme tunteneet jo vuosia, mutta seurusteluksi juttu yltyi heinäkuussa. Muutimme yhteen, kun Henri sai opiskelupaikan kaupungista", Keränen kertoo.

Muuton taustalla vaikutti pitkä jono opiskelija-asunnoissa. Tarkoitus oli muuttaa yhteen vain pariksi viikoksi.

"Jäin tänne virallisesti asumaan kun huomasimme, että kaikki sujuu hyvin. Olisi ollut tosi outoa muuttaa pois", Linnanketo selittää.

"Oli tosi iso juttu, kun Henrin sukunimi ilmestyi postiluukkuun. Otin siitä heti kuvan!" Sini Keränen sanoo.

Päätös yhdessä asumisesta on monessa parisuhteessa tärkeä sitoutumisen askel.

Avoliitot ovat yleistyneet erityisesti 1970-luvulta lähtien. Vielä 1920-luvun alussa yhteisasuminen oli laillista vain avioliitossa, ja 1960-luvulla avoliitossa eläviä pariskuntia pilkattiin susipareiksi.

Nykyään pysyvä yhdessä asuminen, avoliitto, nähdään perhemuotona muiden joukossa. Noin puolet ensimmäisistä lapsista syntyy Suomessa avioliiton ulkopuolella.

Väestöliiton perhetoimintojen johtajan Heli Vaarasen mielestä onnellisen yhteisasumisen kannalta on tärkeää, että päätös muutosta tehdään yhdessä.

"Päätös yhteen muuttamisesta on merkki siitä, että pari on valmis ottamaan pienen askeleen eteenpäin."

Parin viikon yhteisasumisen jälkeen Sini Keränen ja Henri Linnanketo kokevat molemmat pikkuyksiön kodikseen, vaikka yksiö oli alun perin Keräsen. Linnanketo tosin myöntää, että joskus mieleen hiipii ajatus toisen nurkissa elämisestä.

"Yleisesti ottaen fiilis on kuitenkin tosi hyvä. Kotiutumista ovat auttaneet omat Elvis-kahvikupit ja julisteet, jotka löysivät täältä uuden kodin. Kotitunnelma syntyy tutuista tavaroista."

Käytännön puuhailu, kuten kirjahyllyn lajitteleminen ja pikkukylttien askartelu hyllyyn, on pariskunnan mukaan auttanut yhteisen kodin syntymisessä.

Sisustaminen ei aiheuttanut muuton yhteydessä kinaa, sillä uusia huonekaluja ei yksiöön mahtunut.

"Onneksi myös Sinillä on värikäs ja hauska tyyli. Kodissa pitää olla vähän outoja juttuja", Henri Linnanketo toteaa. Yhteinen koti on koristeltu Tähtien sota -tavaroilla, värikkäillä kankailla ja peltipurkeilla.

"On tärkeää, että asunnossa näkyy kahden ihmisen elämä", Keränen sanoo.

Vaikka pariskunnan yhteisasuminen on ollut helppoa, erilaiset kotitavat ovat aiheuttaneet pieniä ristiriitoja.

"Joskus ihmettelen Henrin tapaa käyttää astioita. Hän saattaa ottaa uuden lasin joka ikinen kerta, vaikka joisi vain vettä!" Keränen nauraa.

Myös cd- ja vinyylilevyjen järjestely vaati molemmilta neuvottelutaitoja.

"Aakkostamme levyt eri tavoin, joten siitä jouduttiin vääntämään kättä. Taisin jopa murjottaa yhden illan, mutta lopulta sovinto löytyi", Keränen muistelee.

Pienet tavat ovat Heli Vaarasen mukaan yleisimpiä yhteisasumisessa ärsyttäviä asioita.

"Yhteisen kodin tuoma fyysinen läheisyys toimii suhteessa kuin suurennuslasi. Läheisyys voi kasvattaa pienet ärsytyksen aiheet massiivisiksi."

Vaikka levyt ja kirjat ovat löytäneet asunnossa sijansa, molemmat haaveilevat isommasta kodista.

Sitä etsitään samalta alueelta Turusta, mutta pariskunta voisi tulevaisuudessa muuttaa myös Poriin.

"Tulevaisuus on vielä avoinna, mutta on siistiä, että sitä voi suunnitella toisen kanssa", Linnanketo sanoo.

Keskustelu tulevaisuuden haaveista on Heli Vaarasen mielestä tärkeää yhteen muuttoa pohtiessa.

"Kannattaa keskustella rehellisesti siitä, mitä kumpikin yhteisasumiselta odottaa. Jos haaveista ei puhuta, voi suhteesta tulla katkera."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.asunto@sanoma.fi