Avainromaanin kuka kukin oli

Helvi Hämäläiseltä kysyttiin1937, onko suomalaisilla kirjailijoilla mitään sanottavaa sivistyneistölle. Hän vastasi: "Jos minä kirjoittaisin sivistyneistöstä, käyttäisin ruoskaa." Hän oli ystävystynyt elämäkertakirjailija Tyyni Tuulion kanssa ja tunsi myös tämän miehen, espanjalaisen kirjallisuuden tuntijan professori Oiva Tuulion. Tuulioiden henkistynyt elämä hurmasi hänet. Samalla hän suhtautui kriittisesti säätyläiskulttuurin verettömyyteen. Tyyni Tuuliosta tuli Säädyllisen murhenäytelmän Elisabet, Oiva Tuuliosta sen Tohtori. Hämäläinen siirsi perheen vähäpätöisen skandaalin romaaniinsa sitä suurentaen.

Helvi Hämäläinen tuli 1938 virolaisen näyttelijättären Liina Reimanin paikalle kirjailija Olavi Paavolaisen rakastajattareksi. Hän eli Paavolaisen kanssa vuoteen 1941. Välirikon jälkeenkin hän rakasti Paavolaista 50 vuotta.

Säädyllisen murhenäytelmän ja sen jatko-osan Artur on Hämäläisen kuva Olavi Paavolaisesta. Itseään Hämäläinen kuvaa romaanien Naimissa, Arturin rakastajattaressa, joka kuitenkin ulkonaiselta hahmoltaan muistuttaa Anna-Maria Tallgrenia, Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikkoa ja Kansallisteatterin kirjallista neuvonantajaa.

Jatko-osa Kadonnut puutarha kuvaa Elisabetin ja Tohtorin, Naimin ja Arturin vaiheet pitkälle 1940-luvulle.

Naimin uutena miehenä romaanissa esiintyy ministeri Erland Karela. Anna-Maria Tallgren meni 1944 naimisiin arkkipiispa Erkki Kailan kanssa, joka kuoli samana vuonna.

WSOY otti Säädyllisen murhenäytelmän ohjelmaansa syksyksi 1939, mutta talvisodan takia romaani painettiin vasta 1940. Teosta ei kuitenkaan päästetty kirjakauppoihin.

Sensuroidussa muodossa se ilmestyi 1941. Siitä oli poistettu neljä lukua, tärkeimpänä "Klubin kokouksessa", joka kuvasi PEN-klubissa käydyn keskustelun Hitleristä.

Romaanin viides, tekijän tarkastama painos ilmestyi 1981. Siihen oli lisätty puuttuvat luvut yhtä lukuunottamatta.

Säädyllisen murhenäytelmän juuri ilmestynyt kymmenes painos sisältää myös viimeisen puuttuvan luvun "Tiikerililjat". Se kuvaa Arturin ja häntä vanhemman näyttelijän Elin Ruskion rakkaudenyön kannakselaishuvilan puutarhassa, jota verhoaa Neuvostoliiton suurten metsäpalojen savu.

Elin kalisuttaa rinnoillaan rooliasuunsa kuuluvia kuparisia, lampunkuvun näköisiä kilpiä. Alaston Artur ajaa häntä takaa toisessa jalassaan musta silkkinen naisensukka.

Elin Ruskion taide on kukoistanut vuosisadan alussa. Hän tuo mieleen Liina Reimanin.

Kadotettu puutarha valmistui 1951. WSOY:n Yrjö A. Jäntti ei halunnut julkaista sitä, koska pelkäsi saavansa jälleen sivistyneistön vihat päälleen.

Hämäläinen siirsi käsikirjoituksen pöytälaatikkoonsa, josta se löytyi 1993 Ketunkivellä-elämäkerran toimitustyön aikana.

Olavi Paavolaisen mukaan tehty Artur näyttäytyy Kadonneessa puutarhassa liki natsina. Hänen degeneroitunut kauneudenihanteensa löysi tukea kansallissosialistien veren ja miehisyyden estetiikasta. Hämäläinen ei säästele entistä rakastajaansa:

"Papukaijamaisen nenän värähdellessä kiihkeästi hänen äänensä muuttui yhä kovemmaksi, yhä papattavammaksi, ja hänen yhäkin komean miehenvartalonsa liikkeisiin tuli touhuilevan vanhan eukon piirteitä."

Kadonnut puutarha ironisoi Arturin sodanjälkeistä siirtymistä lähelle kommunisteja. Elisabetin ja Tohtorin poika Pekka sanoo hänestä: "Tuo vanha elostelija, joka oli vaihtanut poliittista kantaa ties kuinka monennen kerran elämäsään."

Kadonneen puutarhan Artur menee sodan jälkeen naimisiin, saa lapsen, mutta eroaa pian. Olavi Paavolainen avioitui 1945 maisteri Sirkka-Liisa Virtamon kanssa, sai pojan ja erosi 1952.

Kadonneen puutarhan on toimittanut Mirjam Polkunen. Vain yhteen kertaan kirjoitettuun käsikirjoitukseen ei ole lisätty mitään, mutta eräitä epäjohdonmukaisuuksia on korjattu samalla kun tekstimäärä on lyhentynyt kaikkiaan noin sadan sivun verran.

Michael Baran teki Säädyllisen murhenäytelmän näytelmäsovituksen, jonka ensi-ilta oli Kansallisteatterissa viime talvena. Hän sovittaa myös Kadotetun puutarhan näyttämölle. Ensi-ilta on Kansallisteatterissa syksyllä 1996.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi