Madeleinejen valmistus loppunee Proustin Léonie-tädin naapurissa

Kirjailijan tunnetuksi tekemä Illiers-Combrayn kylä on sekoitus totta ja kuvitelmaa

ILLIERS-COMBRAY. Védien sokerileipomon ikkunassa kyltti ilmoittaa Marcel Proustin Léonie-tädin hankkineen madeleine-kakkusensa täältä. Illiers-Combrayn kylässä sijaitseva leipomo on vain kivenheiton päässä museoksi muutetusta Jules ja Elisabeth Amiot'n talosta, jonne Proust tuli lapsena 1870-luvulla viettämään lomiaan.

Mutta leipomon ikkunassa on toinenkin kyltti: siinä etsitään puodille ostajaa. Proustin kuuluisaksi tekemien madeleinejen valmistus todennäköisesti loppuu pian Léonie-tädin naapurissa. Leipomoa 34 vuotta pitäneet Christian ja Jacqueline Védie jäävät eläkkeelle.

"On melkein varmaa, että tälle paikalle ei saada jatkajaa", leipomon kassan takana seisova Jacqueline Védie sanoo.

Syynä ovat hänen mukaansa EU:n hygieniamääräykset. Vanhan leipomon tilat eivät enää ole normien mukaiset.

"Laboratorio on tutkinut tuotteemme, ja niissä ei ole mitään vikaa", Védie korostaa.

Jotta tilat saataisiin määräysten mukaiseksi, niissä pitäisi teettää kallis remontti. Védie arvelee, että madeleinejen myynti puodissa saattaa silti jatkua, vaikka valmistus loppuisikin.

Kysyntää niille ainakin näyttäisi riittävän. Ovi käy vähän väliä, kun kyläläiset tulevat hakemaan madeleineja leipomosta. Se on kylässä ainoa, joka enää valmistaa madeleineja. Kesällä pikku puodin kansoittavat turistit.

Proust-pyhiinvaeltajia saapuu vuosittain 4.000-4.500 Illiers-Combrayhin, joka on yksi Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin tapahtumapaikoista. Léonie-tädin talo on entistetty yksityiskohtiaan myöten samanlaiseksi kuin kirjassa.

Proustin isän sisar Elisabeth Amiot oli romaanin Léonie-tädin esikuva.

Kylässä on myös Pré Catelan -puisto, joka kirjassa esiintyy Tansonvillen puistona.

Proustin jalanjäljissä kylään vaeltavista turisteista monille madeleinet ovat välttämätön osa elämystä. Herättihän lusikalliseen teetä liotettu madeleinen pala Proustin kirjassa henkiin kaikki kertojan lapsuuden muistot.

Proustin madeleinen tuntevat nekin, jotka eivät ole jättiromaanista lukeneet sivuakaan. Vähältä kuitenkin piti, että kakkunen olisi jäänyt nousematta maailmankirjallisuuden merkittävimpien elintarvikkeiden joukkoon.

Proustin käsikirjoituksissa muistin herättäjänä oli alun perin korppu (biscotte). Madeleineksi kirjailja muutti sen vasta vähän ennen lähettämistä kustantajalle.

"Korppu on neutraali elementti, mutta madeleine mahdollistaa useat tulkinnat", selittää Marcel Proust -seuran pääsihteeri, Sorbonnen yliopiston lehtori Mireille Naturel.

Ensinnäkin madeleine on naisen nimi, joka tarkoittaa Magdaleenaa. Leivonnaisella on myös uskonnollinen ulottuvuus. Sen muotit muistuttavat kampasimpukkaa, joka oli pyhiinvaeltajien symboli.

Lisäksi se on pehmeä ja voinen.

"Se on erittäin aistillinen. Se antaa [Proustille] mahdollisuuden osoittaa, miten tärkeitä aistit ovat muistille", Naturel sanoo.

Madeleine-kakkunen on myös Léonie-tädin makuuhuoneen yöpöydällä, Vichy-vesipullon vieressä. Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa sairaalloinen täti makasi huoneessaan ja kulutti aikaansa kyttäämällä ohikulkevia kyläläisiä.

Monissa kävijöissä talo herättää voimakkaita tunteita.

"Monilla on kyyneleet silmissä. Heille tämä on edesmenneen rakkaan ihmisen talo", kertoo talossa oppaana työskentelevä Anne Jamault.

"Osa kävijöistä ei tee eroa teoksen ja tämän talon välillä", Naturel selittää. Taloa ylläpitää Marcel Proust -seura.

"He ovat liikuttuneita, koska he löytävät täällä täsmälleen sen, mitä he ovat lukeneet. Tässä talossa he tuntevat samat tunteet, jotka ovat kokeneet lukiessaan kirjaa."

Eikä ihme. Talo ei itse asiassa ole alkuperäisessä asussaan, vaan se kalustettiin uudelleen vuonna 1947 - nimenomaan kirjan mukaan.

Sekä Léonie-tädin talo että koko Illiers-Combray ovatkin erikoinen sekoitus totta ja kuvitelmaa.

Mitään historiallisia todisteita ei Naturelin mukaan ole esimerkiksi siitä, että Proustin täti olisi ostanut leivonnaisensa juuri siitä leipomosta, jota nyt jatkaa Védien pariskunta.

Lähellä Chartresin kaupunkia sijaitseva kylä on ainoa ranskalainen paikkakunta, joka on muuttanut nimeään fiktion vuoksi. Aiemmin sen nimi oli vain Illiers. Proust käytti sitä esikuvana Combrayksi nimittämälleen kylälle. 1971 Illiersin nimeksi muutettiin Proustin syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi Illiers-Combray.

Todellisen kylän todellisissa asukkaissa Proust ei kuitenkaan herätä pelkästään myönteisiä tunteita, Naturel arvioi.

"Marcel Proust on täkäläisille 'pariisilainen'. Lisäksi hän on kirjailija, jonka tuotanto on vaikeaa lukea." Silti kyläläiset tietävät, että Proust on lisännyt monen toimeentuloa.

"Jos Marcel Proust ei olisi tullut tänne lomillaan lapsena, meillä ei olisi näitä turisteja jotka meillä on nyt. Turismimme elää pitkälti Proustin ansiosta", sanoo kylän turisti-infossa työskentelevä Marie-Bernard Fezard.

Niin turisti-infon kuin Védien leipomonkin seinällä on Proustin muotokuvasta tehty juliste. Kirjailija katselee, kuinka Jacqueline Védie myy pussin toisensa perään madeleineja.

Proustin tuotantoa leipurinrouva ei ole lukenut.

"Se on vaikeaa lukea", hän sanoo.

"Ehkä luen sen eläkkeellä."

Léonie-tädin talo, 4 rue du Docteur Proust, Illiers-Combray. Opastetut vierailut ti-su klo 14.30 ja 16. Lisäksi 1..6.-31..8. kolmas opastus klo 11. Toukokuussa Marcel Proust -seura järjestää "Orapihlajien kierroksen", jossa käydään Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin tapahtumapaikoilla Illiers-Combrayssa. Lisätietoa http://perso.orange.fr/marcelproust/

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi