8.3.2007 23:40
”Kaunokirjallisen käännöksen osuvuus ei aina riipu yksityisistä sanoista.”
Inkeri Tuomikoski, Helsingin Sanomat 26. 3. 1980
Olen nähnyt suunnatonta vaivaa kääntääkseni en suinkaan vapaammin vaan tarkemmin kuin edeltäjäni. Kaunokirjallisen käännöksen osuvuus ei aina riipu yksityisistä sanoista. Ranskankielen asiantuntijat ratkaiskoot kuinka hyvin olen yrityksessäni onnistunut.
Kirjoittaja väittää minun elävöittäneen tekstiä kyseenalaisella tavalla. Merkillistä kyllä hän valitsee esimerkkinä Verdurinien puolivillaisesta salongista, jossa liikkui kaikenkarvaista väkeä ja keskustelu taas liikkui usein ”tuli hännän alla” -tasolla. Ei Proustin teksti minun elävöittämistäni kaipaa. Kun Guermantesin herttua ottaa Kertojan vastaan aristokraattisessa kodissaan, hän käyttää mm. päällystakista sanonta ”pelure” (palsa, pulsa) ja vaatteista sanaa ”frusques” (kuteet). Guermantesin herttuattaren puutarhajuhlissa korskea paroni de Charlus nimittelee rouva de Saint-Euvertea ”satavuotiaaksi hutsuksi”, toteaa, että rouvan suu tuoksahtaa makin alustalle ja varoittaa keskustelukumppaniaan osallistumasta rouvan garden partyyn ”missä vieraita kävelytetään likaviemärissä”. Salongeissakin Proustin ihailtavan rikas väriskaala ulottaa lannan ruskeasta auringon kimallukseen. Ranskalaisten impressionistien kullansävyjä ei Suomesta löydy. Keinotekoisen kultauksen sijasta olen pyrkinyt käyttämään kotimaisia värisävyjä. Se on mielestäni aidompi kunnianosoitus nerokkaalle kirjailijalle.
Kirjoittaja väittää niinikään, että ”ranskalaista alkutekstiä lukiessa vaikutelma ei ole abstrakti, hämärä, raskas tai epäselvä”. Vastaavan akateemisen koulutuksen saanut ranskalainen lukija on sitä mieltä, että Proustin tekstistä löytyvät paikoitellen kaikki nämä ominaisuudet. Siitä löytyy jopa kielivirheitä.
Mitä taas syytökseen liiallisesta demokratisoinnista tulee, vastaan siihen seuraavalla esimerkillä: Kun Odette oli vielä Swannin rakastajatar hän sinutteli tätä, mutta päästyään naimisiin rupesi teitittelemään miestään kuten muutkin ajan porvarisrouvat. Se näkyy käännöksestä. Sen johdosta minua on syytetty hienostelusta. Sain kuulla, että suomenkielellä mies ja nainen eivät voi teititellä toisiaan.
On vaikea olla kaikille mieliksi.
Kirjoittaja on kirjasarjan toisen ja kolmannen osan suomentaja
KIRJATSukupolvi vanheni Proustia odotellessa 9.3.2007
AIKAJANANeljä vuosikymmentä kadonnutta aikaa etsimässä 9.3.2007
KIRJATAito, oikea madeleine? 9.3.2007
KIRJATMadeleinejen valmistus loppunee Proustin Léonie-tädin naapurissa 9.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 10 9.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 9 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 8 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 7: Sodoma ja Gomorra 1–2 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 6 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 5 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 4 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 2–3 10.3.2007
KRITIIKIN KLASSIKOTMarcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä 1 10.3.2007
TAUSTAPakenijan synty 8.3.2007
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi