Basson uusi MC

"Kaikki on mennyt luonnollisesti kuin flipperipallo. Ja nyt olen sitten Basson päätoimittajana."

Flipperipallon liikerata kieltämättä kuvaa hyvin Miika Särmäkarin, 27, tähänastista uraa.

Särmäkari on tehnyt yhtä ja toista ennen tammikuussa alkanutta päätoimittajan pestiään: kirjoittanut freelancetoimittajana asiakaslehtiin, opiskellut elokuvakäsikirjoittamista, pyörittänyt omaa levy-yhtiötä ja vähittäiskauppaa bändipaidoilla – ja tietenkin tehnyt musiikkia Särrenä, MC Särrenä ja Särkenä. Loost Koos -yhtyeessä ja yksin.

2006 perustettuun Basso Mediaan kuuluu neljä kertaa vuodessa ilmestyvän aikakauslehden lisäksi radio, nettitelevisio ja nettisivusto basso.fi.

"Urbaania musiikkia ja uutta kaupunkikulttuuria", kuuluu bassolaisten oma määrittely. Ulkopuolelta voisi tiivistää esimerkiksi jotenkin niin, että Basso keskittyy hiphoppiin ja muuhun rytmimusiikkiin, mutta haastattelee vaivattomasti vaikka Esko Valtaojaa tai Pentti Karvosta.

Maaliskuussa lehti ja nettisivut uudistuivat – ja koko Basso Median keulassa meloo päätoimittaja Särmäkari.

Painaako vastuu?

"En näe vastuuta negatiivisena. Basso on kuitenkin pohjimmiltaan tee se itse -media, joka on perustettukin suomi-hiphop-keskustelupalstan, Posse-lehden ja Bassoradion pohjalta."

Toki Särmäkarilla on visio siitä, mitä tehdään.

"Koen merkittäväksi, että Basso – joka ennen kaikkea ei ole mikään instituutio heittämässä nuorille karkkia – on olemassa. Nuoret eivät ole idiootteja, mutta heille on tarjolla yhä vähemmän merkityksellistä mediaa."

Tehtaankadulla Helsingin Ullanlinnassa varttunut Särmäkari löysi musiikin alun alkaen esiintymisen kautta.

"Guns N' Rosesin Axl Rose oli niin mahtava esiintyjä, että itsellekin tuli halu esiintyä. Kavereiden ja sukulaisten kanssa sitten perustettiin kaikenlaisia bändejä, mutta ei edes yritetty opetella soittamaan. Paukutettiin sohvatyynyjä ja soitettiin peilin edessä."

Räpmusiikki oli Särmäkarille ensin jotain todella henkilökohtaista. "Sellaista omassa huoneessa lukkojen takana tapahtuvaa: tästä ei puhuta kenellekään."

Vähitellen Särmäkari alkoi väsätä kasaan omia cd:itä, tapasi tyyppejä, nauhoitti lisää, teki keikkoja.

Kasvoi räppäriksi siihen maailmaan, jonka "skeneen kuuluu se, että tehdään yhteistyötä".

Ja uskotaan DIY-mediaan. Do it yourself.

Kun päätoimittajalta kysyy levikkiä, ei vastausta tule liukuhihnalta. "Odota, menen kysymään."

Sitten: "Painos on 10 000."

Särmäkarin leppoisaan olemukseen tulee hitunen ärtymystä, kun häneltä kysyy, tahtoisiko hän kasvattaa levikkiä.

"En tee myyntiä, vaan lehteä. Voin vaikuttaa vain tekemällä sitä, minkä itse koen kiinnostavaksi. Sellaista mistä välitän."

Uudistuksen taustalla toki on tarkoitus tehdä lehdestä helpommin lähestyttävä, Särmäkari lisää. Unohtaa ärtymyksen ja puhuu taas innostuneesti: "Me halutaan, että Basso on ihmisläheinen ja intohimoinen."

Samaan Särmäkari uskoo musiikissaankin. "Teimme aluksi vain vaikeasti saatavissa muodoissa, vinyylillä ja kasetilla. Sitten tajusin, että haluan tehdä kaikille: lapsille, eläkeläisille, ihan kaikille."

Kompromissien tekemisestä ei kuitenkaan ole kyse. Ei musiikissa, ei mediassa.

"Mulla ei ole paineita tulla hyväksytyksi, vaan vastuu tehdä hyvää. Minun alaisuudessani ei tehdä kohderyhmälle mitään viihdepalloa. Haluamme olla sydän auki ja tehdä tekijöiden ehdoilla."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi