Dubstep-kokeilija

Postmoderni pirstaloituminen on tuttu näky elektronisen musiikin kentällä. Sähköisten äänten alakategoriat jakautuvat yhä pienemmiksi yksiköiksi.

Desto-nimellä kompuroivaa kokeellista tanssimusiikkia esittävä helsinkiläinen Risto Roman tietää tämän. Hänen bassovoittoisesta dubstep-musiikista johdettua musiikkiaan tavataan nimittää brittimediassa "wonkyksi".

Suomessa sitä ei nimitetä vielä juuri miksikään, Romanin säveltaidetta kun ei täällä liiemmin tunneta.

Suuressa maailmassa 29-vuotias muusikko on ennättänyt jo viilettää. Roman on tiskijukkaillut tiensä aina Shanghaista Lontooseen ja New Yorkiin. Tuntemattomuus kotomaassa ei muusikkoa juurikaan korpea.

"Mun mielestä parempi vaan, ettei tätä juttua tuputeta kaikille joka tuutista. Sellainen kun alkaa helposti ärsyttää ihmisiä", psykedeeliseen silmämunapaitaan verhoutunut Roman toteaa ja hörppää kahvia Sörnäisten kurvissa.

Roman soitti lapsena kymmenen vuotta pianoa. Sibeliuksen rinnalle löytyi 90-luvun alussa huudossa ollut tracker-musiikki, jota tuotettiin kotitietokoneilla ja levitettiin harrastajalta toiselle.

"Mun musa oli aivan paskaa siihen aikaan, mutta se oli hyvä koulu."

Välillä Roman ehti myös vetämään breakdancea taiteilijanimellä Rome-1 helsinkiläisessä Flow Mo -ryhmässä. Ryhmä on maamme paras.

"Kyl me Suomen mestaruus ollaan melkein joka vuos käyty hakemassa."

Vuonna 2006 Flow Mo kävi breakdancen mekassa New Yorkissa päihittämässä yhdysvaltalaisen Flava Squadin Rock Steady Crew Anniversary -tapahtumassa.

Tapahtumaa voisi verrata urheiluhistoriallisesti jotakuinkin siihen, jos helsinkiläinen East City Giants pieksisi Pittsburgh Steelersin Super Bowlissa.

Menestyksellä, kuten tiedetään, on hintansa.

"Kroppa alko prakaan. Meni nilkan nivelsiteet, molempien polvien sisäsivusiteet ja välilevyn pullistumakin tuli alaselkään. Kun melkein jokaisen nivelen olin käynyt läpi, niin musanteko alko taas kummasti kiinnostaa."

Silloin Roman löysi vastasyntyneen dubstepin. "Minimalismi ja pienillä kikoilla tehdyt sovitusratkasut teki vaikutuksen."

Viidessä vuodessa dubstepistä on kehkeytynyt maailmanlaajuinen ilmiö, jonka kanssa heilastelevat Britney Spearsin kaltaiset viihdekanuunatkin.

Miten sitten suu pannaan, kun jokaisen yöhön syöksyvän noppacorollan takapaksista kantautuu sama hidastempoinen kumina?

"Noh, tällä hetkellä on semmonen mediahype päällä, mut ei tää silti mitään joka jätkän musaa ole", Roman vähättelee.

Hänen omat tuotoksensa lipuvat ainakin yhä kauemmaksi markkinavetoisen dubstepin kalmansilmästä. Vaikutteita löytyy vanhoista videopeleistä moderniin jazziin. Parhaillaan julkaisuvuoroa odottaa Jimi Tenorin kanssa tehty yhteissingle.

"Toteutan mielestäni sitä vanhan dubstepin määrittelemättömyyden ajatusta: 'täs on suunnilleen tää tempo, bassoo saa laittaa ja sit pannaan haiseen omilla tyyleillä.' Joko siitä tulee dubstepia, tai sitten ei."

Roman hörppää kahvinsa loppuun, nousee ja lähtee kioskille tarkastamaan lottokuponkia.

Peräänantamattomuudella on jälleen hintansa. "Rahatilanne vois olla parempi."

Perttu Häkkinen

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi