Ihme trikkaaja

Ei ihminen voi tehdä noin. Ei sitten millään. Veli-Matti Saarelan, 17, huimat volttisarjat ja akrobaattiset hyppypotkut vielä jotenkin ymmärtää.

Mutta kun hän pyörii väkkäränä puolentoista metrin korkeudessa vaakatasossa pituusakselinsa ympäri, ei järki tahdo pysyä mukana. Miten siitä voi vielä tulla takaisin jaloilleen?

Temppua kutsutaan tuplakorkiksi, ja se kuuluu taitavien trikkaajien temppuvalikoimaan.

Trikkaus on taas laji, jonka kehittivät amerikkalaiset karatekat 20 vuotta sitten. He alkoivat lisätä liikesarjoihinsa akrobaattisia temppuja saadakseen niistä näyttävämpiä.

Tamperelainen Saarela näki 12-vuotiaana netistä trikkausvideoita ja alkoi kavereineen harjoitella.

Ensin hypittiin lumihankeen tai veteen uimahallissa. Kaverit lopettivat, mutta Saarela otti touhun vakavammin.

"Valitsin lukioonkin nelivuotisen linjan, että ehdin treenata. Tätä mä haluan tehdä ja toivon, että se maksaa vielä itsensä takaisin", Saarela sanoo.

Nuori mies on lihaksikas ja muutenkin ikäistään vanhemman oloinen. Saarela viettääkin melko itsenäistä elämää.

"Mä asun periaatteessa vanhempieni luona, mutta en ole nähnyt heitä viikkoon. Oikeasti asun tyttöystävän luona."

Kun treenaa 15 tuntia viikossa, käy koulua ja viettää aikaa tyttöystävän kanssa, ei muuta ehdi tehdä. Treenata täytyy paljon, koska Saarela haluaa olla "allrounder", joka hallitsee mahdollisimman paljon tekniikan osa-alueita.

"Jotkut tekevät paljon potkuja. Toiset taas eivät potki ollenkaan, vaan keskittyvät vaikka voltteihin. Kukin voi luoda oman tyylinsä. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa trikata."

Vaikutteita trikkaajat ottavat kiinalaisista taistelulajeista, taekwondosta, voimistelusta, breakdancesta tai capoeirasta.

Trikkaus muistuttaa kulttuuriltaan paljon skeittaamista. Virallista järjestötoimintaa tai kursseja ei ainakaan vielä ole. Temppuja kuvataan ja pannaan muiden arvioitavaksi nettiin.

"Nettiyhteisö päättää, kuka on kovin trikkaaja. Kisoja on vähemmän."

Joulukuussa Saarela kävi tosin Saksassa voittamassa kisat, joihin otti osaa Euroopan parhaimmisto ja muutama amerikkalainen. Helmikuussa tuli toinen sija Ranskassa.

Kun ennen vanhaan kaikki uusi ulkomailta tuli Suomeen pääkaupungin kautta, on netti muuttanut tilanteen.

Trikkauksenkin keskus on Tampereella, jossa on 50 harrastajaa. Helsingissä trikkaajia ei ole monta.

Saarela on vakavissaan trikkaamisensa kanssa. Niin vakavissaan, että siitä voisi tulla hänelle joskus ammatti. Akrobaatin taidoilla voisi olla kysyntää stunt-hommissa tai uudessa sirkuksessa.

Siitä huolimatta hänen vanhempansa eivät aina ole ymmärtäneet, miksi poika harrastaa raivopäisesti lajia, josta kukaan ei ole kuullutkaan.

On huolestumiselle ollut aihettakin. Vuonna 2006 Saarelalta murtui varvas, ja heti kun se tuntui parantuneen, hän oli jo takapihalla hyppimässä.

Seuraus: sääri murtui yhdestä ja nilkka kahdesta kohtaa.

"Se oli päivää ennen kesälomaa. Olin 13-vuotias, ja mulla oli kipsi nivusista varpaisiin. Lääkäri toivotti hyvää kesää", Saarela muistelee.

"Silloin vanhemmat kielsivät trikkauksen, ja itsekin mietin, onko touhussa järkeä. Kun kipsi lähti, aloitin treenaamisen. Mä olen aika lailla trikkaushullu."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi