Karu kasarihevari

Metallibändissä naisen osaksi tuppaa jäämään maskotin rooli.

Nainen pestataan usein laulajaksi ja keulakuvaksi, ja hänen odotetaan olevan perinteisen madonna-huoradilemman mukaisesti yhtä aikaa kaunis ja etäinen mallinukke sekä syntinen, flirttaileva seireeni.

Ensimmäistä levyään työstävän Battle Beastin solisti Nitte Valo ei moiseen alistu.

"Kyllä naisena saa aina todistaa, että pystyy esittämään tällaista musiikkia siinä missä miehetkin", Valo sanoo.

"Monesti porukka katsoo keikan alussa vähän lakonisesti, että jaaha, naislaulaja bändissä, nyt sieltä tulee jotain liverrystä. Sitten täältä lähteekin kuin tykin suusta!"

Valo vertautuu tyylillisesti lähinnä W.A.S.P.-yhtyeen Blackie Lawlessiin, ronskeja kappaleita karjuvaan villimieheen ja sokkirokkariin, joka tapasi nuorempana esiintyä sirkkelinterä haarovälissään. Siitä ovat tarjaturuset kaukana.

1980-luvun heavylle kumartava Battle Beast teki helmikuussa Finnish Metal Expossa näyttävän täsmäiskun metallimaailman sydämeen. Raskaan rockin suurnimiä imitoiviin bändeihin tavataan suhtautua epäluuloisesti, mutta Valon itsevarma esiintyminen taivutti yleisön orkesterin puolelle.

33-vuotiaan Valon lavaolemus on silti tuottanut tympeitäkin kommentteja. Molemmista sukupuolista löytyy niitä, joille säröisellä äänellä huutava nainen merkitsee jotain epäilyttävää tai inhottavaa.

"Kyllähän se tuntuu pahalta, jos kuulee jonkun sanovan tyyliin 'tuohan näyttää ihan hirveältä tuolla lavalla'. Mutta sopii sulkea silmät, jos ei kestä katsella. Eivätkä nuo miespuolisetkaan hevarit mitään malleja ole", Valo hymähtää.

"Olenhan minä kaukana sellaisesta sirosta, linnunluisesta ihmisversiosta. Mutta miksi minun pitäisi tunkea väkisin johonkin muottiin? Olen luonteeltani lähempänä jätkää kuin mitään prinsessamekossa sipsuttavaa tyttöä. Mieluummin näytän karulta ja pukeudun näin kuin yritän väkisin miellyttää useampia ihmisiä."

Valo kertoo, että bändiä harmittaa, kun naisjäsenen sukupuolta painotetaan joka lehtijutussa.

Mutta asetelma herättää väkisinkin mielenkiintoa: Battle Beastin edustama vanhan ajan heavyrock kun on leimallisesti pikkupoikien fantasiamaailmaa.

Bändin esikuvina toimivien Judas Priestin ja Manowarin kappaleet pursuavat moottoripyöriä, miekkoja ja lohikäärmeitä.

Naisia niiden biiseissä ei juuri esiinny, ellei sitten sovinistisuutta hipoen jonkinlaisina palvelusneitoina.

Miksi Valo on viehtynyt juuri tähän musiikkityyliin?

"Siinä on sellaista raakuutta ja voimaa, mikä viehättää", hän sanoo.

"En ole mikään vihainen ihminen, mutta tällaisen musiikin avulla voi purkaa kiukkua. Ei minua ole koskaan häirinnyt, jos biiseissä lauletaan tappamisesta, sotimisesta tai sellaisesta. Miekat ja lohikäärmeet ovat hienoja!"

Nitte Valo, 33, syntyi Kiuruvedellä, asuu Järvenpäässä. Työskentelee laulajana ja karaoke-emäntänä. Kehitti rosoisen lauluäänensä itsekseen kokeilemalla. Arvostaa kollegoistaan eniten Tarotissa ja Nightwishissa laulavaa Marco Hietalaa. Battle Beast on voittanut useita bändikilpailuja, mm. Radio Rockin Starba-kilpailun sekä kansainvälisen Wacken Metal Battlen. Ei ole sukua Ville Valolle.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi