Kielikäsityöläinen

Esikoisrunoilija uskoo arkikielen omituisuuteen ja tekee asioita maanisesti.

Matti Kangaskoske n ulko-oven vieressä on vanha japanilainen matkakirjoituskone mallia Brother Deluxe 220. Siinä hän pitää lokia: aina ulos lähtiessä tai sisään tullessa pitää kirjoittaa rivi tai pari.

Tämä pätee myös muihin asunnossa käyviin. "Kokonaisuudesta on tulossa tosi jännä. Kaikkien ihmisten juttuja ei voi enää yksilöidä. Aion käyttää lokia materiaalina kirjoittamiseen myöhemmin", Kangaskoski kertoo.

Kirjoituskoneella sai alkunsa myös esikoisrunokokoelma Tältä sinusta nyt tuntuu, joka ilmestyy kustannusosakeyhtiö Teoksen julkaisemana ensi vuoden alussa. Usein hän kirjoittaa myös käsin.

"En koskaan kirjoittaisi runoja tietokoneella."

Kangaskoski on niitä ihmisiä, jotka aiheuttavat muille ikäkriisejä. 27-vuotiaana hän on ehtinyt tehdä kustannustoimittajan töitä, aloittaa väitöskirjan (sama väitöskirja hyväksytään kahteen yliopistoon, joista toinen sijaitsee trendikkäästi ulkomailla) ja saada kustannussopimuksen.

Miten tämä temppu tehdään?

15-vuotiaana Kangaskoski kuunteli suomirokkia. Sir Elwoodin hiljaisten värien levyn Puoli viisi aamulla sanoitukset vaikuttivat tunteellisuudellaan, ja mieleen hiipi ajatus siitä, voisiko lyriikoita tehdä itsekin. Vähitellen tekstejä alkoi syntyä. Biisejä niistä ei koskaan tullut, mutta Kangaskoski huomasi osaavansa kirjoittaa.

Paperille siirtyi asioita, joita ei muuten pään sisällä tunnistanut. Vähitellen tekstien tekemisestä tulikin ajattelun väline.

"Esikoiskokoelmaan halusin minimaalisen määrän venkoilua, typografisia kokeiluja tai vastaavaa. Arkikieli on itsessään riittävän omituista", Kangaskoski väittää.

"Haluaisin siis, että kokoelmani voi avata ilman 'mitä vittua?' -reaktiota ja lukea ihan normaalisti, niin että vasta jälkeenpäin asiat alkavat mietityttää."

Toki mukana on myös "jonkinlainen sekoiluosasto".

Uutta ja varsinkin helsinkiläistä nykyrunoutta on usein kritisoitu liian teoreettiseksi. Kirjallisuustieteen väitöskirjaa tekevän runoilijan luulisi olevan malliesimerkki tästä.

"En pidä kovin teoreettisesta runoudesta ja toivoisin, että omat tekstini eivät olisi sellaisia."

Jonkinlaisiksi esikuviksi Kangaskoski mainitseekin vanhemman polven tekijöitä. Tärkeitä ovat esimerkiksi Otto Manninen ja Arthur Rimbaud.

"En itse kirjoita riimirunoja, mutta jonkinlaista soinnillisuutta yritän teksteihin hakea."

Kotimaisista nykyrunoilijoista vaikutuksen ovat viime vuosina tehneet muun muassa Harry Salmenniemi, Ville Luoma-aho ja Miia Toivio.

Tulevaisuuden uraa ei esikoisrunoilija ole vielä ehtinyt sen suuremmin miettiä.

"Totta kai kirjoitan jatkossakin, mutta saa nähdä, mitä siitä tulee. Nyt olen kirjoittanut romaania. Se kertoo pakkomielteestä."

Pakkomielteet taitavat olla Kangaskoskelle käytännössäkin tuttuja. Urheilun lisäksi runoilija harrastaa kitaran soittoa. Viime kuukausina niin aktiivisesti, että molempiin käsiin tuli jännetupen tulehdus.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi