Maakuntaradiot rakastuivat

Tarina kertoo, että Kanerva Pasanen, 29, tarttui ensimmäistä kertaa mikrofoniin viisivuotiaana.

"Isän mukaan kipusin lavalle kesken soundcheckin yhden vanhempieni teatteriproduktion aikana ja lauloin Laila Kinnusen Valoa ikkunassa. Kuulostaa kyllä sen verran romanttiselta, etten ole varma, onko se totta", Pasanen pohtii naureskellen.

Koululaisena hän muistaa laulaneensa "kaikenlaisissa kissanristiäisissä". Pasanen soitti viulua, ja myöhemmin mukaan tulivat kitara sekä piano. Esiintyminen tuntui pienestä asti luontevalta.

Tosissaan Pasanen tarttui kitaraan kolme vuotta sitten. Ensimmäisen kerran laulajatar esitti omia biisejään tuulisella Vantaanjoen rannalla Hiroshiman atomipommin uhrien muistotilaisuudessa.

"Esitin kolme biisiä, joista kaksi oli mun omia ja yksi Gillian Welchin. Yleisöä oli kourallinen, mutta jännitti hirveästi."

Varsinainen keikkailu alkoi myöhemmin, tietenkin New Yorkissa. Pasanen asui kaupungissa yhden syksyn ja kierteli open mic -iltoja. Vieraalla maalla esiintyminen kasvatti itseluottamusta.

"Vastaanotto oli todella positiivinen. Siitä tuli semmoinen fiilis, että täähän voi toimia."

Suomessa Pasanen on keikkaillut ahkerasti yhtyeensä Sähköpoikabändin kera, mutta yksin esiintyminen on hänestä kaikkein palkitsevinta.

"Yksin lavalla olo on karuudessaan mahtavaa. Kukaan ei pelasta, jos biisi alkaa hajota mun takia. Siitä selviäminen tuottaa mielettömän ilon tunteen."

Live-esiintymisen viehätys onkin juuri siinä, että mitä tahansa voi tapahtua.

"Kaikkein siisteintä on, kun saa huomion yleisöltä, joka ei entuudestaan tunne mun biisejä. Se tuntuu todella ansaitulta."

Kesäkuussa pasanen julkaisi esikois-EP:nsä omakustanteena taiteilijanimellä Kanerva. Levyn nimikkoraita Herra Heinäkuu päätyi maakuntaradioiden suosikiksi ja keikkui Radio Suomen top 10 -listalla monta viikkoa.

"Oli aika vänkä fiilis kuulla yhtäkkiä mökkiradiosta oma biisi!"

Kappaleen iloisesta nimestä huolimatta sanoituksessa kiteytyy loppukesän haikeus: Hei herra heinäkuu, mitä kuuluu, kai sinä vielä välität? Marraskuu, se vielä tappaa meidät, murskaa luut.Pasanen paljastaa potevansa syyskammoa, tunne josta monet hänen laulunsa syntyvät.

"Mua aina vähän pelottaa syksy – nyt alkaa olla taas kriittiset hetket, sitä alkaa olla herkillä. Paras puolustautumiskeino on pitää itsensä kiireisenä", laulaja hymähtää.

Kanervan musiikki ei kuitenkaan kulje kovin tummissa vesissä, vaan tuntuu enimmäkseen keveältä.

"Taiteilen tietoisesti sanoituksia, jotka merkitsee itselle jotakin, mutta jotka aukeaa muillekin. Jos vääntää sydän verellä musaa, se voi tuntua helposti sisäänpäin kääntyneeltä."

Kanervan ääntä kuulee radion lisäksi Pussikaljaelokuvan avausraidalla.

Seuraavaksi suunnitelmissa on tehdä uusia biisejä kotona omin neuvoin.

"Se, että tekee oman musiikkinsa ihan itse, on kiinnostava tie. Mä olen aika vanhanaikainen; mulle on todella tärkeää tehdä omilla avuillani tätä hommaa."

Kanerva Pasanen, 29, on itseoppinut helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä.

Kasvoi esiintyjäperheessä: isä oopperalaulaja, äiti näyttelijä.

Asuu Töölössä muusikkomiehensä ja Selma-kissan kanssa.

Raapusti ensimmäiset sanoituksensa 16-vuotiaana.
Kanerva esiintyy Soiva kortteli -tapahtumassa Senaatintorin viereisissä Torikortteleissa la 24.9. klo 14–16. Vapaa pääsy. www.kanervan.com  

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi