Monipuolinen livertäjä

Stina Koistinen, 25, ei ole vielä suurelle yleisölle tuttu, mutta jotain kertonee se, että vuoden 2010 Tulokas-Emmalla palkittu Yona mainitsi, että pysti olisi voitu lahjoittaa myös Koistiselle.

"Me ollaan ystävät Yonan kanssa", Koistinen toppuuttelee ja puhaltaa liian kuumaan lohipiirakkaan Café Lasipalatsissa.

Helsinkiläislaulajan tämänhetkinen pääprojekti on runoilija Anna Ahmatovan tekstejä hyödyntävä Color Dolor -yhtye, mutta samalla hänen toinen bändinsä Happy-Go-Lucky viimeistelee levyä. Ajoittain Koistinen keikkailee myös Liikaa lovee -punkpumpun kanssa.

Koistinen on tehnyt musiikkia lähes kymmenen vuoden ajan. Hän kirjoitti ylioppilaaksi musiikkipainotteisesta Sibelius-lukiosta ja opiskeli sen jälkeen Oriveden opiston musiikkilinjalla sekä Pirkanmaan ammattikorkeakoulun teatterimusiikin linjalla. Tänä keväänä hän valmistuu Pop & Jazz Konservatoriosta muusikoksi.

"Koulut olivat hyviä kontaktien kannalta, ja niistä on saanut paljon teknistä osaamista, vaikka käytäntö onkin ollut parasta valmennusta."

Koistisen bändihankkeet kattavat laajan tyylikirjon.

Happy-Go-Luckyn elektropoppia laulava bileprinsessa on eri ihminen kuin Ahmatovaa Color Dolorissa tulkitseva herkkä runotyttö.

"Kuuntelen monia tyylilajeja, ja tuntuisi tavallaan 'musiikin säästelyltä' rajoittaa omaa musiikintekoa vain yhteen genreen, kun tuntuu, että haluan sanoa asioita monella eri tyylillä. Uusin bändini Color Dolor nitoo eri tyylilajeista vapaamielisen kokonaisuuden, jossa yhdistyy kaikki tyylilajit, joista nautin", Koistinen filosofoi.

"Musiikki on yksi iso kaunis taiteenmuoto."

Laulamisen lisäksi Koistinen sanoittaa.

"Saan inspiraatiota kaaoksesta! Mä en ole sellainen kirjoittaja, joka tekisi 50 tekstiä ja valitsisi niistä parhaat. Esimerkiksi Color Dolorille olen tehnyt yhdeksän biisiä, joista mielestäni kaikki ovat esittämisen arvoisia."

Musikaalisuus ei ole verenperintöä, sillä Koistisen vanhemmat ovat talousalalla.

"Onneksi perheeni tukee minua ja on aina seissyt uravalintani takana. Eikä mulla taida hirveästi muita lahjakkuuksia ollakaan", Koistinen hekottaa.

Hän paljastaa hakeneensa Göteborgiin opiskelemaan improvisaatiota musiikissa, mutta jos ovet eivät aukea, on ovela varasuunnitelmakin olemassa.

"Se on semmoinen kuin Mordor Ryydman. Mä haluaisin tehdä semmoista garage-punkkia yksin, mutta mulla ei ole vielä tarvittavia laitteita", Koistinen sanoo reveten nauruun. "Se on vielä vähän vaiheessa ja suunnittelutasolla."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi