Myhäilevä pussikaljamies

"Mitä lähemmäs Kalliota tulee, sitä helpompi on hengittää. Sen jotenkin aistii, että siellä saa olla juuri sitä mitä on", sanoo rytmimusiikkiyhtye Plutonium 74:n solisti ja sanoittaja Ylermi Rajamaa, 29.

Miehen rakkauden kaupunginosaa ja sen elämänkolhimia asukkaita kohtaan kuulee yhtyeen kahdella albumilla: Plutoniumin sanoituksissa kitkutellaan "kurjan karman vatkaimessa", täytetään työttömyyslomaketta, käydään aamutärinöissä tupakantumppeja läpi tuhkakupista ja katsellaan kaljatuopissa sätkivää kärpästä.

Rajamaa lienee siis juuri oikea ihminen esittämään syksyllä 2011 ensi-iltansa saavassa Pussikaljaelokuvassa Lihiä, elämäntapatyötöntä, joka tappaa Kalliossa aikaa kahden kaverinsa kanssa kaljoittelemalla.

Mikko Rimmisen romaaniin perustuva ja Ville Jankerin ohjaama filmi kuvattiin heinäkuussa kaupunginosan lippakioskeilla, terasseilla ja puistoissa. Sitä ennen elokuvan pääkolmikko – Eero Milonoff, Jussi Nikkilä ja Rajamaa – syventyi roolihahmojensa sielunelämään istumalla yhdessä baarissa ja heittelemällä noppaa.

"Koska elokuvassa seikkailee kolme vuosikaudet toisensa tuntenutta kaveria, näyttelijöidenkin on tärkeää tuntea toisensa", Rajamaa sanoo.

Näyttelijä kertoo roolihahmonsa olevan heppu, jonka päätä eivät syvälliset murheet paina. "Lihin suurimmat ongelmat liittyvät siihen, miten saisi kaverinsa yhtä hyvälle tuulelle kuin itsensä."

Myhäileväisessä Rajamaassa vaikuttaa olevan samaa leppoisuutta kuin hänen roolihahmossaankin. Hän sanoo myös voivansa samaistua lämpimästi päähenkilöiden joutilaisuuteen ja päämäärättömään haahuiluun.

"Sitä on itsekin tullut harrastettua. Ikävä kyllä nykyään monesti tuntuu, ettei haahuilulle ole tarpeeksi aikaa", hän virnistää.

Rajamaan on pitänyt kiireisenä esiintyminen niin keikkapaikoilla, teatterilavoilla kuin valkokankaallakin. Vastikään Teatterikorkeakoulusta näyttelijäksi valmistunut mies nähtiin muutama vuosi sitten Matti Ijäksen ohjaamassa tv-elokuvassa Katve.

Viime syksynä Rajamaa esitti puolestaan nuorta Marcel Proustia Q-teatterin näytelmässä Jälleenlöydetty aika. Silloin hän varmistui, että haluaa elättää itsensä näyttelemisellä.

Rajamaa on saanut rooleistaan kiittäviä arvosteluja, mutta tietää monien nuorten kollegoidensa joutuvan usein tekemään muitakin töitä hengen pitimiksi. Vaikka ala on epävarma, esiintymisen paloa ei kuitenkaan voi sammuttaa. Se on Rajamaalla verissä: suvusta löytyy niin kanttori, dramaturgi kuin pari pastoriakin.

Myös musiikin tekemiseen Rajamaalla on sisäinen pakko. Hän kertoo pian kymmenen vuotta kasassa olleen yhtyeensä olevan itselleen henkireikä, jonka kautta pääsee purkamaan patoutumiaan.

"Jos en pääsisi soittamaan tuon porukan kanssa, luultavasti se-koaisin täysin ja liittyisin johonkin aggressiiviseen ääriliikkeeseen", hän sanoo.

Yhtye levyttää parhaillaan kolmatta albumiaan ja soittaa harvakseltaan keikkoja. Syksyllä Rajamaa puolestaan astuu Kansallisteatterin lavalle näytelläkseen Dostojevskin Idiootissa, jonka Janne Reinikainen ohjaa. Leppoisa joutilaisuus saa siis odottaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi