Nuoret raspikurkut

Tää on Essi, kuuntele sen ääntä, sillä on ihan sama ongelma kuin sulla."

Näin Emmi Parviainen tapasi Essi Hellénin. Oli vuosi 2008, ja Teatterikorkeakoulun pääsykokeiden päättymistä juhlittiin kapakassa. Jo vuoden Teakissa opiskellut Hellén oli ilakoimassa pääsykoeporukan mukana. Parviainen oli päässyt kokeiden viimeiseen vaiheeseen, mutta huomannut, ettei hänen äänensä kanna.

"Se oli sellaista vikinää ja pihinää", Parviainen toteaa.

Pihisevä Parviainen pääsi kuitenkin sisään, ja tytöt ystävystyivät. Seuraavana kesänä he kävelivät öisen Helsingin katuja täyttä kurkkua hoilaten. Syntyi ajatus Käheistä Kurkuista. "Se lähti ihan vitsistä. Hehkutettiin vaan, että mehän tehdään tästä vielä jotakin", Hellén muistelee.

Kähikset on kahden laulua rakastavan ihmisen osoitus siitä, että vaikeudet voi muuttaa vahvuuksiksi.

"Olen tajunnut, että mun soundi on itse asiassa aika makea. Ei sellaista ole kaikilla. On kuitenkin kuljettu tosi pitkä matka oman äänen hyväksymiseen", Parviainen kertoo.

"Ihanaa, että ne ajat ovat takana!" Hellén puuskahtaa.

Niillä ajoilla hän viittaa painajaismaisiin laulutunteihin. Hellénille oli ihan tavallista mennä koulun laulutunnille jännittäen ja lähteä sieltä itkien.

"Minua lannisti ajatus siitä, että voin hinkata tätä ääntä vuosia, eikä tuloksia silti välttämättä synny", Hellén kertoo.

Parviainen nyökkäilee vieressä. Hän oli saanut lavalla huomata, kuinka kaikki energia meni äänen kanssa sinnittelyyn. Harjoittelu turhautti, kun kehitystä ei kuulunut. Laulaminen tuntui vieraalta ja ahdistavalta.

Turhautumisessa oli myös ripaus kapinaa.

"Se oli vastustusta, että älkää muuttako minua!" Parviainen kuvailee.

Nyt molemmat kiittelevät lauluopettajiensa kärsivällisyyttä. Tärkein oppi on ollut ymmärtää, että ääni on fysikaalinen harjoiteltavissa oleva ominaisuus.

"Se on ihan sama juttu kuin joku notkeus. Pitää vain treenata. Ääni on kuitenkin näyttelijän tärkeimpiä työkaluja", Hellén painottaa.

Käheiden Kurkkujen kolmas jäsen on pianistina toimiva Joel Mäkinen, joka on myös sovittanut kappaleet. Mäkinen viettää nyt välivuotta Teatterikorkeakoulusta ja opiskee musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiassa. Musiikin ammattilaisen kyvyt ovatkin tulleet tarpeeseen.

"Jopilla on hyvät korvat. Meidän tarvitsee vain heittää joku pieni idea, niin Jopi haistaa heti, mitä haetaan", Parviainen selittää.

Aluksi Hellén ja Parviainen halusivat "vain jazzata ja svengata" käheä-äänisten soulkuningattarien tapaan. Kolmessa vuodessa idea on jalostunut lauletuksi teatteriksi. Repertuaari venyy Lea Lavenista Lady Gagaan. Roolit ja vaatteet vaihtuvat tiuhassa tahdissa.

"Ei tämä ole mikään sellainen juttu, että tässä nämä äänivammaiset nyt laulelevat kivoissa mekoissa", Parviainen täräyttää.

"Ne kivat mekot pitää muuten päättää," Hellén havahtuu. Tytöt alkavat nauraa. Varsin käheästi.

Essi Hellén, 23, on Teatterikoulun neljännen vuoden maisteriopiskelija. Emmi Parviainen, 25, opiskelee Teakissa kolmatta vuotta.

Hellén nähtiin keväällä Ryhmäteatterin Rikos ja rangaistus -näytelmässä. Hän on tehnyt myös kuunnelmia Yleisradioon.

Parviainen harjoittelee tällä hetkellä Q-teatterissa syksyllä ensi-iltansa saavaa Broken Heart Story -näytelmää. Hänet on nähty myös television Salatuissa elämissä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi