Synkän ja ryppyisen ystävät

Animaatiokaksikko teki metallisen musiikkivideon lapsisotilaista.

Jan Andersson asui kahdeksanvuotiaana vanhempiensa kanssa New Yorkissa. Isä oli töissä ulkoministeriössä, äiti hoiti kotia. Hyvä että hoiti, sillä pienellä Janilla oli tärkeää asiaa.

"Olin kuumeessa ja näin unta, että heräsin unesta. Katselin ympärilleni ja kaikki alkoi rypistyä. Seinät, verhot, kädet, kaikki. Menin aivan paniikkiin. Sitten heräsin oikeasti ja juoksin äkkiä alakertaan", kertoo 36-vuotias animaationtekijä.

Uni jätti visuaaliseen ihmiseen syvän jäljen. Hänellä on edelleen ryppyfiksaatio.

"Tyyliini kuuluu, että hahmojen vaatteet ovat ryppyisiä. Pidän elävän näköisestä piirrosjäljestä. Suora viiva pitäisi kieltää."

Andersson on elättänyt itsensä kuvallisuudella koko ikänsä. Hän kuuluu seitsemän freelance-animaationtekijän perustamaan Osuuskunta Animaatiokoplaan. Sen jäsenet kuvittavat, animoivat ja käsikirjoittavat. He tekevät työkseen tv-mainoksia, kuvituksia, sarjakuvia, lavasteita, elokuvaprojekteja, musiikkivideoita ja informatiivisia animaatioita museoihin ja näyttelyihin.

Animaationtekijän tuorein projekti on saksalaiselle metalliyhtyeelle Heaven Shall Burnille valmistunut musiikkivideo. Hän käsikirjoitti ja ohjasi sen yhdessä toisen koplalaisen, Jessica Koivistoisen, 31, kanssa.

Combat kertoo lapsisotilaista. Ennen käsikirjoitustyöhän ryhtymistä Koivistoinen perehtyi aiheeseen perusteellisesti.

"Lapsisotilaat aivopestään tappamaan omat vanhempansa tai joku omasta kylästä. Sen jälkeen he eivät voi enää koskaan palata kotiinsa. Usein heidät huumataan ja raiskataan. Sotilastytöt synnyttävät lapsia kaiken sen sotimisen keskelle."

Piirretyn kuvan maailmassa rankka aihe ei ole harvinaisuus. Jessica Koivistoinen on aiemmin tehnyt synkkäsävyisen musiikkivideon myös suomalaiselle Finntroll-yhtyeelle yhdessä Leena Jääskeläisen kanssa.

"Animaatio mielletään helposti pelkäksi lasten jutuksi, mutta sen yleisö useimmiten on aikuista."

Koivistoisen tie animaationtekijäksi ei ollut yhtä suoraviivainen kuin Anderssonilla. Kuvallisuus oli hänelle aina intohimo, mutta sillä itsensä elättäminen oli pitkään pelkkä unelma.

Animaationtekijä on tehnyt urallaan syrjähyppyjä työskentelemällä katonpesijänä, trukkikuskina, siivoojana, tatuoitsijana ja kirjakaupan myyjänä.

Viimeiset vuodet hän on elättänyt itsensä pääosin kuvituksilla. Lisäksi Koivistoinen rakentaa nukkeja ja tekee lavasteita.

"Tulin siihen tulokseen, että jos ihmisen on pakko tehdä töitä, sen pitää olla jotain, mistä tykkää."

Nukkejen tekeminen ja kuvittaminen ovat Koivistoisella suoraa verenperintöä puuseppä-isältä, joka muotoili esineitä puusta ja maalasi harrastuksekseen. Äitikin arvosti taidetta ja vei lapsiaan usein taidenäyttelyihin.

Pikkutyttö ihastui erityisesti Hugo Simbergin töihin. Maalausten kuolema-aiheinen symboliikka kolahti.

"Kammottavat asiat voivat olla kauniita."

Jan Anderssonin nukke-,piirros- ja 3D-animaatio Nenäliinoja myytävänä palkittiin Jameson-palkinnolla Tampereen lyhytelokuvajuhlilla vuonna 2004. Jan Anderssonin tekemistä musiikkivideoista tunnetuin on Zen Cafen Piha ilman sadettajaa (2003). Jessica Koivistoinen teki Finntroll-yhtyeen Under Bergets Rot –musiikkivideon (2010) yhdessä Leena Jääskeläisen kanssa.

Animaatiota ja punkkia Libertessä (Kolmas linja 34) la 31 .7. Koivistoisen ja Anderssonin Heaven Shall Burnille ohjaaman Combat-musiikkivideon ensi-ilta klo 22. Tilaisuudessa esiintyvät virolaisen punkin pioneerit J.M.K.E. ja Seksihullut. Liput 6 €.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi