Tarinoiden liikuttaja

Muutamaa viikkoa ennen ensi-iltaa Joonas Pulkkasta, 28, jännittää.

"Fiilis on uteliaan innostunut, odottava. Mietin, että mitä ne nyt oikein tykkää", Pulkkanen hakee.

Jännityksen ymmärtää. Kesästä, rakkaudesta ja roadtripistä kertova Elokuu on kuvausta opiskelevan Pulkkasen ensimmäinen pitkä elokuva.

"En tosin ajatellut sitä silloin. Piti vaan ottaa hyviä, kesäisen raikkaita kuvia", hän sanoo.

Nyt jännitys lienee lauennut. Viikon verran teattereissa pyörinyt Elokuu sai kehuja ja tähtiä myös Nyt-liitteen arviossa.

Mutta haastattelupöydän ääreen Pulkkasta ei ollut aivan yksinkertaista saada. Siis kuvaajaako tässä ihan oikeasti halutaan haastatella, hän hämmästeli.

Jo kertaalleen sovittua sessiota siirsi edelleen Miten marjoja poimitaan -dokumenttielokuvan ykköspalkinto Tampereen elokuvajuhlilla. Elina Talvensaaren ohjaama lyhytdokumentti käsittelee globaalin talouden liikkeitä lappilaisen kyläyhteisön silmin katsottuna.

Voittoa piti kuvaajankin juhlia, kunnolla.

Pulkkasen ura alkoi kaitafilmikamerasta.

"Faijalla oli sellainen."

Ensimmäisen kaitafilmille kuvatun animaatioelokuvansa Pulkkanen muistaa väkertäneensä nelivuotiaana. Toisella luokalla syntyi jo kahden rullan eli neljän minuutin mittainen pätkä Murha kodissasi. "Aika paljon ketsuppia siinä kului."

Murharyhmästä kuvaajan matka jatkui videokerhojen kautta lukioon, jossa hän tapasi muita harrastuksesta kiinnostuneita. Sitten tehtiin omakustannelyhytelokuvia ja vähän pidempiäkin pätkiä.

Vuonna 2006 Pulkkanen pääsi Taideteolliseen korkeakouluun. Samaan aikaan opiskelunsa aloitti myös Elokuun ohjaaja Oskari Sipola.

Viime kesänä kuvatun Elokuun aikataulu oli tiukka, ja sen tuli pitää. Budjetissa ei ollut varaa ylimääräisiin kuvaustunteihin. Tiukinta oli Pulkkasen mukaan tien päällä. Työryhmä lähti viimeiseksi viikoksi ajamaan kohti Pyhätunturia. Matkalla kameraan tarttui myös suunnittelematonta materiaalia, kuten hienoja maisemia.

Elokuvaan sisältyy mökkikohtaus, jossa käynnissä on kunnon maalaisbileet. Se varmaankin kuvattiin tien päällä?

"Ei, vaan Espoossa", Pulkkanen naurahtaa. "Tarkoituksella tehtiin kohtaus näyttämään siltä, että se olisi jostakin kauempaa. Ainahan leffoissa huijataan."

Liikkuvan kuvan Pulkkanen tunnustaa omaksi formaatikseen tarinan takia. Mutta kiinnostaako enemmän fiktio vai fakta?

"Oikeastaan haluan tehdä kumpaakin. Dokumenttielokuvankin raja on joskus aika häilyvä", Pulkkanen pohtii.

"Ajattelin pitkään, että dokkari on telkkarikamaa. Taideteollisessa tajusin, että onhan sitä muutakin kuin 4D-dokumentit."

Valkokankaalla Pulkkanen itse haluaa nähdä koskettavia tarinoita. Hän tunnustaa vaikuttuneensa esimerkiksi Muukalainen-elokuvan kuvanneen Tuomo Hutrin töistä.

"Joskus itken salaa elokuvissa."

Opiskelee kuvausta Taideteollisessa korkeakoulussa. Asuu yksin Herttoniemessä ja "aika usein myös tyttöystävän luona". Elokuu on tuotantoyhtiö Bronson Clubin ensimmäinen projekti, jossa annetaan tilaisuus nuorille ammattilaisille. Pulkkasen kuvaama ja Elina Talvensaaren ohjaama Miten marjoja poimitaan (2010) palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi