Tyrkky, tietysti

Pieneläinhoitaja. Malli. Reikihoitaja.

Tanja Lönnroth kokeili monia ammatteja ennen kuin päätti toteuttaa lapsuuden haaveensa tulla kuvataiteilijaksi.

"Pidä taide harrastuksena, koska sillä ei elä. Tätä samaa mä kuulin koko ajan kaikilta muilta paitsi äidiltä. Ellen olisi niin vahvaluontoinen ja sinnikäs, olisin luovuttanut", Lönnroth sanoo.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Lönnroth teki mallintöitä Kreikassa ja Milanossa, työskenteli ravintola-alalla ja pyrki kenkäsuunnittelulinjalle Wetterhoffiin, mutta jäi täpärästi ilman opiskelupaikkaa.

"Menen aina täysin fiilispohjalta. Uskon, että luova ihminen pystyy menestymään kulkemalla omia teitä. Pitää antaa elämän viedä."

Jo lapsena Lönnrothilla oli tarve ilmaista sisäistä maailmaansa keksimällä satuja ja piirtelemällä mielikuvitushahmoja.

Haaveen lastenkirjojen kuvittamisesta hän toteutti saadessaan oman lapsensa 23-vuotiaana.

"Levitin portfoliotani kustantamoihin. Minulle sanottiin, että olen taitava, mutta laman takia ei voitu tilata mitään. Siitä nousi raivari: kirjoitetaan sitten oma kirja", Lönnröth kertaa.

"Eräs kustantaja sanoi, ettei minusta ole kirjailijaksi. Se meni kuuroille korville: vaihdoin kielen suomeksi ja kirjoitin toisen kirjan."

Eldon, tarina synkeästä kärpästä (Nordbooks) julkaistiin vuosi sitten. Toinen kirja, Tyra Ohyra – Får en vän (Schildts) julkaistaan syksyllä ruotsiksi ja suomeksi.

"Lastenkirjoihini haluan vanhan ajan fiilistä vastapainoksi pokemoneille ja muille pilipom-jutuille, joita en voi sietää."

Lönnrothin maalaukset ja piirustukset ottavat usein kantaa. Hän haluaa saada ihmiset pohtimaan aiheita ja ihmiskohtaloita, joita ei aina haluta nähdä ja hyväksyä. Hän on käsitellyt töissään esimerkiksi sukupuolen tuomia rajoitteita sekä maalannut kodittomia. Ominaista Lönnrothille ovat myös utopistiset ja oudot hahmot.

Seuraavaan näyttelyyn Kaapelitehtaalle tulee isoja öljyvärimaalauksia, jotka on tehty vanhempien 70-luvun valokuva-albumien pohjalta.

"Pohdin sitä, että vaikka aika kuluu, ihmiset ovat samanlaisia."

Lönnroth markkinoi itseään aktiivisesti.

"Täytyy olla tosi tyrkky! Esimerkiksi, jos kahvilan seinät ovat tyhjät, kysyn henkilökunnalta, haluaisivatko he ostaa taulun seinälle."

Kuvataiteen lisäksi hän esimerkiksi tekee koruja, työskentelee asusteliikkeessä ja pitää taideworkshopeja.

"Mä vaikka moppaan rappuja, kunhan saan tehdä sitä, mistä pidän. Mutta jos en saa apurahaa maaliskuussa, olen aika fucked Välillä työviikot venyvät 60-tuntisiksi. ”Siihen väliin pitäisi mahtua perhe. Mieheni on ymmärtäväinen, mutta itse en ikinä seurustelisi taiteilijan kanssa.”

Lönnrothin töitä esillä 28.2. asti Galleria G18:ssa (Yrjönkatu 18) ma–pe klo 9–19 sekä Tuhat ja yksi työtä -ryhmänäyttelyssä Kaapelitehtaan Puristamossa (Tallberginkatu 1 C) 4.– 14 .4. ma–pe klo 11–19, la–su klo 10–18.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi