Urhoollisuuden palkitsija

Viisi vuotta sitten Katariina Guthwert näpräili silkkinauhoja ja mietti, mitä niistä voisi tehdä. Syntyi yleisurhoollisuusmitali, jonka suosio yllätti Guthwertin täysin.

"Mitalit on otettu tosi hyvin vastaan, vaikka en ikinä ole markkinoinut niitä kunnolla."

Guthwertilla on ollut toiminimi muutaman vuoden ajan. Mitaleita tilataan niin paljon, että hän ei pysty tekemään kaikkia itse vaan palkkaa työharjoittelijoita.

"Suomalaisen käsityön arvostus on nousussa", Guthwert kiittelee.

Perinteisesti Suomessa on arvostettu lähinnä jalometallisia arvokoruja. "Nyt on oivallettu, että käsityö ja suunnittelijan visio voivat tehdä korusta arvokkaan, vaikka se olisi valmistettu halvoista materiaaleista."

Yleisurhoollisuusmitali on leikkimielinen ja aavistuksen verran pasifistinen kannanotto.

"Ajatuksena on, että kuka tahansa saa palkita itsensä vaikkapa arjen sankaruudesta", Guthwert sanoo.

Mitalin juju on silkkinauharuusukkeen keskellä oleva kasvokuva, joka voi esittää esimerkiksi korun tilaajan perheenjäsentä tai idolia.

Guthwert tekee mitaleita lukemattomissa väriyhdistelmissä, ja alaosassa riippuva koriste voi olla mitä vain helmistä nuottiavaimeen. Tarpeistoa korun killutinosaan Guthwert metsästää kirpputoreilta ja erikoiskaupoista ulkomaita myöten.

Mitalityön lisäksi Guthwertin elämä täyttyy taidekasvatuksen ja ranskalaisen filologian lopputöiden puurtamisesta.

Guthwertin isoäiti on ranskalainen, ja kuvistytöstä kasvoi todellinen frankofiili. "Tiedostan ranskalaisten hassutukset, kuten maailmannapa-ajattelun. Mutta annan ne anteeksi", Guthwert nauraa.

"Kaipaan Ranskaan aina takaisin. Ranskalaisuudessa on parasta kepeyden tunne – että ei tarvitse aina noudattaa kaikkia sääntöjä."

Ranska-teema näkyy Guthwertin töissä: värit valkoinen, punainen ja sininen ovat ahkerassa käytössä. Toinen "fiksaatio" on ruutukuosi.

Sekin tuo Guthwertille mieleen Ranskan ja etenkin rakkaan isoäidin vanhan vaatekaapin, jonka hyllyt oli päällystetty punavalkoisella ruutukankaalla. Kuvaavaa onkin, että haastattelupäivänä korusuunnittelija on pukeutunut Antti Asplundin sinivalkoruutuiseen tunikaan. Kädessä roikkuu punavalkoruudullinen laukku.

Guthwert tekee myös muun muassa keramiikkaa ja second hand -materiaaleista työstettyjä laukkuja. "Olisi kiva laajentaa teollisempaan päin pikkunäpertelystä. Että tekisi itse suunnittelutyön ja löytäisi väylän teettää tuotteet muualla", Guthwert kaavailee.

"Tulevaisuudessa näkisin itseni tekemässä nykyistä enemmän myös niin sanottua oikeaa taidetta."

Ensimmäinen asia valmistumisen jälkeen on kuitenkin opettajan työ. Guthwert tuntee vahvaa kutsumusta opettaa rakastamiaan asioita, ranskan kieltä ja kuvataidetta. Hän haluaisi luoda kuvistunneille rennon ja rakentavan ilmapiirin. "Kuvataide voi olla nuoren elämässä väline, jonka kautta on mahdollista käsitellä vaikeitakin asioita."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi