Vaikeasti luokiteltava

Paljain varpain esiintyvä vaalea harpisti loihtii soittimestaan lattarirytmejä ja -harmonioita mutta laulaa heleällä äänellään "Tein minä pillin pajupuusta ja taivas on sininen ja valkoinen". Kappaleen loppupuolella hän päätyy salsaklassikkoon Devorame otra vez.

Folk-harpisti-laulaja-säveltäjä Salla Hakkola, 31, sekoittaa tyylejä rohkeasti. "Teen ihan oman fiiliksen mukaan. Minua ei huoleta, onko musiikkini oikeaoppista."

Kun Salla Hakkolalta kysyy, mitä hän tekee työkseen, saa varautua pitkään vastaukseen.

Hakkola on säveltänyt muun muassa modernia taidemusiikkia, näyttämömusiikkia ja kansanmusiikkia sekä tehnyt musiikkeja lyhytanimaatioihin ja mainoksiin.

Omien sävellysten esittäminen ja toiminta nuorten säveltäjien Korvat auki -yhdistyksessä ovat myös tärkeitä asioita.

Taiteidenvälisyys kiinnostaa, samoin filosofian opinnot Helsingin yliopistossa.

"En oikeastaan ole musiikkifriikki vaan ylipäätään friikki!" Hakkola naurahtaa.

Yhteen paikkaan juurtumaton Hakkola tunteekin usein itsensä ulkopuoliseksi erilaisissa piireissä.

"Mutta se on myös mahtava fiilis – voi olla että ahaa, täällä on tällainen sosiaalinen todellisuus ja tällainen estetiikka."

Hakkola on perinteisen musiikkiopiston kasvatti. Klassisen muusikon ura ei kuitenkaan tuntunut omalta. Herkkä tyttö oppi nopeasti, mutta ankara itsekritiikki ei sopinut yhteen oikeaoppisuuden ja tarkkuuden vaatimusten kanssa.

"Otin liian tärkeänä asiana sen, että kaikki pitää tehdä oikein. Pelkäsin virheitä niin paljon, että en saanut itse musiikkia ulos."

Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastossa klassinen harppu vaihtui folk-soittimeen ja musiikin tekemiseen löytyi rennompaa meininkiä.

Käänteentekevä vapautuminen tapahtui kuitenkin vaihto-opiskeluvuonna Meksikossa. Uudessa ympäristössä Hakkola löysi yhtäkkiä itsestään säveltäjän.

"Suomessa korkeatasoisissa musiikkioppilaitoksissa ei ollut koskaan tullut sellainen olo, että olenpa tosi hyvä. Säveltäminen vaati sen, että olin ihan toisessa paikassa ilman mitään kontakteja. Ymmärsin, että voin ihan hyvin kokeilla", Hakkola analysoi.

Meksikolainen sävellyksenopettaja toisteli "bueno, bueno" ja kehotti tekemään lisää kappaleita.

Meksikosta Hakkola sai myös uusia näkökulmia soittamiseen ja elämään ylipäätään. "Meksiko oli syvällinen kokemus, sillä se aika ei ollut pelkästään ihanaa vaan myös vaikeaa."

Suomeen palasi säveltäjä, jolla oli addiktio kirkkaisiin väreihin ja punainen tukka. Hakkola alkoi opiskella sävellystä Eero Hämeenniemen johdolla ja rohkaistui esittämään teoksiaan.

Nyt säveltäminen on luonteva osa arkea. Kompleksinen nykymusiikki kiehtoo yhtä paljon kuin kansanlaulelmat.

Hakkolalle säveltäminen on "tutkimuksellista asennetta todellisuuteen" ja "henkinen missio". Sen kautta voi voittaa pelkojaan ja oppia tietämään, minkälainen ihminen itse on.

"Ja tietysti haluan saada konkreettiseen muotoon niitä ajatuksia, joita tämä outo maailma minussa herättää. Saada jonkun ymmärtämään jotain tavastani hahmottaa maailmaa."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi