Hampurilaiskuuri tieteen hyväksi

Kuukauden mässäily ja laiskottelu vaikutti yllättävän vaihtelevasti koehenkilöiden terveyteen

 Muistatko parin vuoden takaisen, Suomessakin elokuvateattereissa esitetyn Super Size Me -dokumentin? Siinä amerikkalainen toimittaja Morgan Spurlock syö ja lepää itsensä sairaaksi. Hän ahmii kolmesti päivässä McDonald'sin tuotteita, mieluiten jättiannoksia.

Kiehtova koe, ajatteli Linköpingin terveysyliopiston dosentti Fredrik Nyström. Hän jalosti idean tieteelliseksi tutkimukseksi ja toteutti sen viime vuonna opiskelijoidensa avulla.

Elokuvan sankari kestää kuuriaan alle kuukauden. Lääkäri määrää miehen luovuttamaan, koska tämän maksa vaikertaa, kolesteroliarvot huutavat kehnouttaan ja paino on noussut 11 kiloa.

Nyström vasta tulkitsee tuloksia, mutta tietää jo nyt, että ne ovat hämmästyttävän vaihtelevia. Osa koehenkilöistä selvisi mässäilystä ja laiskottelusta vähin vaurioin, muutama lihoi vaarallisen paljon, tutkija kertoi tammikuussa ilmestyneessä New Scientist -lehdessä.

Nyström pyysi opiskelijoitaan – lihavuuden riskejä käsitelleellä luennolla – tutkimukseen, jossa saisi ilmaista ruokaa niin paljon kuin halusi. 18 tervettä ja hoikkaa parikymppistä, 12 miestä ja kuusi naista, lähti mukaan.

Osallistujien piti syödä kaksi kertaa tavallinen määrä kaloreita: miesten noin 6 600 kaloria päivässä, naisten 5 000.

Heidän oli tarkoitus suosia hampurilaisia, kuten Spurlock dokumentissaan. Syrjähypyt pitsan, suklaan ja muiden rasvapommien kimppuun olivat kuitenkin sallittuja.

Lisäksi koehenkilöiden täytyi välttää liikkumista. Heille jopa annettiin askelmittarit, jotta he voisivat rajoittaa myös salakavalaa hyötyliikuntaa.

Kokeen kuluessa opiskelijat kävivät viikottain terveystarkastuksissa. Lisäksi heitä testattiin monin tavoin ennen koekuukautta ja sen jälkeen.

Esimerkiksi kudosten koostumusta arvioitiin heikkoja röntgensäteitä lähettävällä laitteella, samalla jolla tavallisesti mitataan luun tiheyttä. Sokerirasitustestillä varmistettiin, ettei kukaan ole vaarassa saada metabolista oireyhtymää eikä diabetesta. Maksat magneettikuvattiin, jotta selviäisi, paljonko rasvaa niissä on.

Aineenvaihdunnan tasoa seurattiin. Koehenkilöt pötköttivät hereillä ja mittarit rekisteröivät, minkä verran he hengittivät happea ja päästivät ilmaan hiilidioksidia.

Mielenterveyttä tarkkailtiin psykologisin kyselyin.

Nyström tapasi osallistujia usein, muun muassa silloin kun nämä tulivat hakemaan rahaa ruokiinsa. Yhden koehenkilön viikon ateriat maksoivat jopa 300 euroa.

Opiskelijat valittivat useiten sitä, kuinka raskasta oli vain olla. He kaipasivat pyöräilyä ja kävelyä. Silti harva heistä oli ollut himokuntoilija.

Yleinen purnauksen syy oli myös se, miten tympeää oli kantaa aina täpötäyttä mahaa. Oli ikävä nälän tunnetta!

Ylensyönti on pitkän päälle kovaa, jollei ole syntynyt ahmatiksi. Saavuttaakseen kaloritavoitteen yksi opiskelija nautti kermamöhkäleellä lihotettuja pirtelöitä ja toinen joi oliiviöljyä iltapalaksi.

"Minun täytyy syödä lähes jatkuvasti", kuvaili kansanterveystieteen opiskelija Lotta Karlsson New Scientistissa. Haastattelu tehtiin, kun hän oli kolmatta viikkoa kokeessa.

Samassa kirjoituksessa sairaanhoidon opiskelija Adde Karimi luonnehti oloaan lihotuskuurin aikana "kammottavaksi": "Vaikka pesin käteni ja kasvoni, tunsin yhä itseni likaiseksi – ikään kuin minut olisi valeltu ihralla."

Lisäksi hän alkoi hikoilla astuttuaan vain parisenkymmentä askelta. Seksikään ei sujunut: "Minulta puuttui tavallinen kestokykyni."

Silti Karimi oli yksi niistä, joihin epäterveellinen elämä vaikutti vähiten. Hänen painonsa nousi vain 4,6 kiloa ja puolet ylimääräisestä massasta oli lihasta. Mikä kumminta, hänen kolesteroliarvonsa paranivat.

Karlsson lihoi 9,1 kiloa ja oli joutua lopettamaan kokeen.

Tutkimukselle luvan myöntänyt eettinen toimikunta edellytti, ettei osallistujien paino nouse enempää kuin 15 prosenttia. Kolme opiskelijaa turposikin sallitulle rajalle alle kahdessa viikossa ja keskeytti.

Jotkut ihmiset lihovat herkemmin kuin toiset. Se ei johdu pelkästään siitä, että he söisivät liikaa ja liikkuisivat liian vähän. Kyse on aineenvaihdunnasta, arveli Nyström. Joidenkin elimistö yksinkertaisesti kuluttaa energiaa ja muuttaa sitä lämmöksi tuhlailevasti.

Monet Nystömin opiskelijoista saattoivat olla tällaisia. He olivat ennen koetta solakoita. Kokeen aikana heitä hikoilutti usein, ja heidän aineenvaihduntansa kiihtyi keskimäärin kymmenen, osalla jopa 30 prosenttia.

Ruotsalaishanke saattaa tuottaa arvokasta tietoa osittain juuri laihojen koehenkilöidensä ansiosta. Tähän asti useimmat lihavuutta koskevat tutkimukset on tehty ihmisillä, jotka ovat ennestään lihavia.

Dokumentissaan Spurlock hylkää hampurilaiskuurin siksi, että hänen maksansa alkaa erittää kovasti entsyymejä vereen. Tämä paljastaa maksan stressaantuneen.

Nyströmin opiskelijoista yhdellä maksa-arvot kohosivat huimasti vain viikossa. Muilla ne nousivat hitaammin, mutta selvästi – vaikka kukaan ei juopotellut.

Tuloksista kiintoisimpia ovat maksa-arvojen huimat muutokset ja se, että joillakin hyvä kolesteroli lisääntyi lihomisesta huolimatta, arvioi Nyström sähköpostissa. Hän urakoi paljon huomiota herättänyttä tutkimustaan julkaisukuntoon kesään mennessä.

Kaikki koehenkilöt voivat hyvin. Osa on jo laihduttanut ihannepainoonsa, tutkija raportoi.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi