Kapina siirtyy nyt maan alle

Läskikapina-sarja ei pysytellyt sanomalehden perinteisellä reviirillä, yleisissä ongelmissa, joissa vastuuta kysellään politiikan päättäjiltä, yritysjohtajilta ja virkamiehiltä. Ylipaino on sekä yleinen että yksilöllinen asia. Sarjassa kosketeltiin ihmisen omaakin vastuuta.

Terveyden, elämäntapojen, ihmisten yksityisyyden ja kansantalouden muodostama kokonaisuus on varsinainen journalistinen haaste. Yhdistelmä osuu tunteisiin.

Keskustelimme toimituksessa syyllistämisestä. Olimme hyvin yksimielisiä, että sitä kartetaan viimeiseen asti. Ylipaino ei ole moraalinen eikä visuaalinen, vaan terveydellinen ongelma.

Kehun nyt julkisesti toimitusta: Kokonaisuus oli rikas. Osa jutuista kirjoitettiin lukijoiden toiveiden pohjalta. Monet kertoivat elämänsä ja ylipainonsa tarinan.

Tiedotusvälineiden palaute oli vähän tylympää. Sen rajaamalle sopiiko-tämä-nyt-Hesarille -tontille ei mahdu kohta edes norsunluutorni . . .

Elämäntapa-aiheista lihavuus on arin. Ylipainon julkinen käsittely koetaan voimakkaammin yksityisalueelle tunkeutumiseksi kuin tupakoinnista ja juomisesta kirjoittaminen. Ylipainoa on vaikea käsitellä niin, ettei joku syyllistyisi. Syyllisyydentunne kun on jo olemassa.

Läskikapina-nimi ärsytti, vaikka sillä tarkoitettiin kapinaa läskiä vastaan. Olisi ehkä pitänyt tyytyä perinteisempiin HS-ratkaisuihin: "Yhdessä solakaksi" tai "Ylipaino, kasvava globaali ongelma". Sarjan nimestä voi syyttää minua. Se menee lähinnä surkeatasoisen huumorini tiliin.

Terveysfasismi-termin käyttö ylipainosarjan yhteydessä ei ole kunniaksi professoreille sen enempää kuin toimittajillekaan. Ei tällä näytöllä vielä pitäisi olla asiaa fasistien joukkoon.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi