Läskin hoito käy Suomelle kalliiksi

Lihavuuden aiheuttamat sairaudet aiheuttavat yli 260 miljoonan kulut

 Paljonko olet valmis maksamaan, jos saat painosta pudotettua neljä kiloa?

Kymmenen euroa, sata euroa vai kenties sata euroa kilolta? Vastaus tietenkin riippuu siitä, onko ylipaino ongelma vai ei.

Joidenkin ihmisten laihtumista suomalainen yhteiskunta on valmis tukemaan jopa 400 euroa kilolta. Tällaisia kilohintoja Kela maksaa kuntoutuskursseista, joille vuosittain osallistuu 500 lihavaa tuki- ja liikuntaelinsairasta sekä verenpainepotilasta.

Kela laskee potilaiden laihtuvan kuntoutuksessa keskimäärin neljä kiloa. Näin suuri painon pudotus ehkäisee muun muassa aikuisiän diabeteksen puhkeamista.

"Hinta voi tuntua suurelta", sanoo Kelan johtava tutkija Paula Hakala, "mutta kuntoutuksen kustannuksia ei voi pitää suurina, jos henkilö sen avulla säästyy esimerkiksi diabetekselta ja sen lisäsairauksilta." Kuntoutuksesta kannattaa maksaa, vaikka sillä vain lykättäisiin sairauden puhkeamista muutamalla vuodella.

Lihavien kuntoutukseen käytetään vuosittain 800 000 euroa, mutta se on vain murto-osa ylipainoisuuden koko kansantaloudelle aiheuttamista kustannuksista.

Lihavuus maksoi yhteiskunnalle Suomessa vuonna 2004 yli 260 miljoonaa euroa, laskee Stakesin tutkimusprofessori Markku Pekurinen. Hän on selvittänyt lihavuuden aiheuttamia kustannuksia terveydenhuollolle ja sosiaaliturvalle.

Lihavuudesta kertyy yhteiskunnalle jopa tupakointia suuremmat kustannukset.

Pekurisen laskelmien mukaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon tarvitaan Suomessa 1 200 sairaalapaikkaa, yhden isohkon keskussairaalan verran. Lihavuuden takia töistä ollaan poissa 340 000 päivää vuodessa.

Terveydenhuollossa lihavuuden hoitoon kului vuonna 2004 rahaa 188 miljoonaa euroa eli 1,7 prosenttia rahoista. Lihavuuden vuoksi aiheutuneita sairaspäivärahoja ja työkyvyttömyyseläkkeitä maksettiin samana vuonna 75 miljoonaa euroa, noin 1,8 prosenttia sosiaaliturvan kokonaiskustannuksista.

Prosentit eivät kuulosta kovin isoilta, hyvä niin.

Läskin määrä – ja myös sen aiheuttamat sairaudet – kuitenkin lisääntyvät kaiken aikaa, joten myös kustannukset uhkaavat nousta.

Kuluja on pidetty kurissa muuttamalla hoitotapoja: lihavuuden aiheuttamien sairauksien vuoksi sairaaloissa hoidettujen määrä väheni vuodesta 1997 vuoteen 2004 mennessä Pekurisen mukaan 30 prosenttia. Yhä useampaa ylipainon takia sairastunutta hoidetaan nykyään avohoidossa lääkkeillä.

Selvin syy-yhteys lihavuudella on aikuisiän diabetekseen, joka on yleistynyt varsinkin työikäisillä miehillä. Lihavuuden syyksi aikuisiän diabetekseen on laskelmissa varovasti arvioitu 65 prosenttia. Aivohalvauksissa ja verenpainetaudissa lihavuuden osuudeksi lasketaan neljännes, nivelrikoissa 12 prosenttia.

Sairaalassa hoidettiin vuonna 2004 lähes 5 000 lihavuuden takia diabetekseen sairastunutta potilasta. Sairaaloiden poliklinikoilla käyntejä kertyi samana vuonna yli 15 000.

Vuotta myöhemmin Kela maksoi lihavuuden aiheuttaman aikuisiän diabeteksen hoitoon käytettävistä lääkkeistä korvausta 110 000 suomalaiselle. Vuodessa korvausta saavien määrä lisääntyi yli 6 000 henkilöllä.

Kuten oheisesta taulukosta käy ilmi, kolmasosa lihavuuteen kuluneista terveydenhuollon rahoista meni diabeteksen hoitoon.

Lihavuuden aiheuttamien kustannusten laskemisessa käytetään paljon oletuksia, joten tuloksia on pidettävä lähinnä suuntaa antavina.

Lihaviksi Pekurisen tutkimuksessa on määritelty ihmiset, joiden niin sanottu painoindeksi ylittää luvun 28. Painoindeksi saadaan seuraavasti: Oma pituus metreinä kerrotaan itsellään, ja oma paino kiloina jaetaan saadulla luvulla.

Normaalipainon rajat vaihtelevat 18,5:n ja 25:n välillä. Sairastuvuus lisääntyy selvästi, kun indeksin arvo ylittää luvun 30.

Suomessa 45–64-vuotiaiten ikäryhmässä painoindeksin keskiarvo on yli 27. Kolmasosalla ikäryhmästä indeksin arvo on vähintään 30.

Pekurisen mukaan lihavuuden aiheuttamista kustannuksista tehdyissä laskelmissa on käytetty varovaisia oletuksia, koska tuloksia käytetään terveydenhuollon päätöksenteon perustana, eikä tutkimuksissa haluta synnyttää perusteettomia odotuksia eri toimien vaikutuksesta.

Lihavuussairauksia tutkivan professori Aila Rissasen mielestä lihavuuden kustannukset onkin laskelmissa laskettu selvästi alakanttiin.

Terveydenhuollon ja sosiaaliturvan lisäksi lihavuus aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä "tuottavuuskustannuksia", kuten tutkijat asian määrittelevät. Hieno käsite tarkoittaa sitä, että työt työpaikalla jäävät tekemättä, kun lihava ihminen sairastaa tai kuolee ennenaikaisesti.

Eikä tuottavuus laske pelkästään poissaolojen takia: myös töissä ollessaan lihava ihminen saa Rissasen mukaan usein aikaan vähemmän.

"Unihäiriöillä on selkeä yhteys lihavuuteen. Ne vaikuttavat päiväajan vireyteen ja sitä kautta selkeästi myös tuottavuuteen", Rissanen sanoo. "Useimmat ihmiset kokevat itsensä virkeämmiksi ja paremmin toimiviksi silloin, kun paino on laskenut tai liikunta lisääntynyt tai molempia."

Mutta miten paljon lihavuus aiheuttaa koko kansantaloudelle kustannuksia, sitä Suomessa ei ole haluttu laskea.

Ulkomaisten arvioiden perusteella sairauspoissaoloista ja työkyvyttömyydestä aiheutuvat kustannukset voivat Markku Pekurisen mukaan nousta moninkertaisiksi terveysmenoihin verrattuna.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.talous@sanoma.fi