Räjähtävä lihavuus

Kauhuelokuvissa lihavat ihmiset paisuvat, kunnes pamahtavat, ja uutisissakin pelätään lihavuuden räjähdysmäistä kasvua.

 Katariina Kyrölän väitöskirjan aineisto on paisunut. Hän tutkii sitä, millaisena lihavuutta näytetään mediassa. Viime vuosina lihavia on alkanut näkyä viestimissä hurjan paljon enemmän kuin ennen.

"Suurin pudotus tai Olet mitä syöt – ei sellaisia ohjelmia edes ollut vielä 1990-luvulla", Kyrölä sanoo.

Hollywoodin komedioissa on Kyrölän mukaan muotia lihavapukujen käyttö. Eddie Murphy esiintyy uudessa Norbit-elokuvassa naisena lateksista tehdyissä läskeissä.

"Siinä seksuaalisesti aktiivinen, lihava nainen on naurun aihe ja varsinainen hirviö."

Lihavuuteen suhtaudutaan mediassa enimmäkseen negatiivisesti, Kyrölä sanoo. Lihavia jopa pilkataan enemmän kuin ennen.

Yleisimmin lihavat esiintyvät julkisuudessa nyt laihduttajina. Eivätkä he ole iloisia keventäjiä, vaan epätoivoisia ihmisiä, joille laihdutus esitetään ainoana toivona.

Lihavuus tuodaan esiin ennen kaikkea terveydelle vaarallisena asiana. Laihdutuskilpailutkin oikeutetaan vetoamalla siihen, että nyt edistetään terveyttä.

"Kaikki asiantuntijat ainakin tietävät, että on äärimmäisen vaarallista pudottaa paljon painoa nopeasti. Se ei ole terveellistä kenellekään. Jos kilpailtaisiin, kuka lihoo eniten, sanottaisiin, että ohjelmassa tapetaan ihmisiä."

Kyrölän mielestä esimerkiksi Suurin pudottaja on vastuuton ohjelma.

"Sitä katsoessa tulee paha mieli."

Draamoissa ylipainoiset ovat useimmiten miehiä. Heille se sallitaan, Kyrölä sanoo. Lihavuus voi olla miehelle traagisen itsetuhoisuuden merkki, mutta usein kyseessä on vain niin sanottu tavis-äijä. Esimerkiksi Kellarin kunkku -sarjassa lihava mies vain sattuu tykkäämään pitsasta, hampurilaisista ja kaljan juomisesta. Hänen vaimonsa on hoikka.

Sopranosissakin miehet ovat lihavia, mutta naiset yleensä hoikkia. Yhtä miestä solvattiin siinä paksun vaimon takia.

Miehen lihavuuteen liittyy Sopranosissa valta, työväenluokkainen raakuus ja vahvuus. Iso koko vahvistaa kuvaa miehistä, jotka ovat itse saavuttaneet asemansa. Lihavuus tukee mieshahmoja, eikä heitä silti määritellä ensisijaisesti vatsan perusteella. Naisilla on toisin, Kyrölä sanoo.

Lihavat naiset edustavat yleensä eri tyylilajia kuin lihavat miehet. Kun Frendeissä Monica esiintyy takautumissa lihavapuku päällä, hän on aina säälittävä ja naurettava – eikä vahva.

Lihava nainen ei myöskään ole tavis. Drew Carey -show'ssa miehen arkkivihollinen on keski-ikäinen lihava nainen, jolla on kova ääni ja räikeä meikki.

"Korviasärkevä ääni rikkoo rajoja, samoin lihavuus on osa naisen kurittomuutta."

Naiskoomikoilla paksuus voi pelata hauskuuden hyväksi, kun he kantavat kokonsa reilusti. Vitsikäs nainen rikkoo muutenkin rajoja, Kyrölä sanoo.

Lihavuus oli vain osa Siiri Angerkosken esittämän Justiina Puupään hauskuutta. Tuhti koomikko Ulla Tapaninen on ennen muuta suurisuinen. Lihavat leidit -kokkiohjelman kaksikko kulki joka tapauksessa omia polkujaan: ajoi moottoripyörällä, kokkasi tupakka suussa ja puhui räävittömiä.

Mutta kun miestenpaidoissa viihtyvä koomikko Roseanne halusi muuttaa julkisuuskuvaansa naisellisemmaksi, hän pienensi vatsalaukkuaan leikkauksilla.

"Kurittomuus ja perinteinen naisellisuus eivät tunnu sopivan mediassa yhteen. Jos haluaa olla naisellinen, räävittömyys on valitettavasti jätettävä pois."

Saako edes äiti tai mummo olla lihava?

"Enpä tiedä. Äitien lihavuutta on viime aikoina demonisoitu syyttämällä lihavia äitejä siitä, että he tuottavat lihavia lapsia, jotka kärsivät lihavuudestaan ja kuolevat muita nuorempina. Ehkä meiltä on kadonnut myönteinen kuva pullantuoksuisesta pyylevästä äidistä."

Mykkäelokuvista lähtien lihavat ovat esiintyneet koomisissa rooleissa. 1900-luvun alussa lihavuus oli kuitenkin vielä porvarillisen aseman merkki, ansaittua omaisuutta, ei alaluokkaisuutta niin kuin nyt. Silloinkin normista poikkeava ruumiin muoto oli hauskaa, mutta se ei saanut yhtä negatiivista merkitystä. "Paksukainenhan oli snobi."

Nyt lihavia pilkataan, mutta aika vähän nauretaan lihavuudelle suoraan. Kyrölä ottaa esimerkiksi Hollywood-komedian Hal ja iso rakkaus, jossa pinnallinen mies hypnotisoidaan näkemään naisen sisäinen kauneus. Hän näkee hyvät naiset hoikkina. "Elokuvan pintapuolinen opetus on, että naista voi rakastaa, vaikka tämä on lihava. Sen varjolla kerrotaan lihavuusvitsejä."

Kun lihava nainen hyppää uima-altaaseen, vesi loiskahtaa pois. Kun hän istuu penkin päähän, se keikahtaa pystyyn.

"Usein mediassa ollaan poliittisesti korrekteja. Vitsit perustellaan opettavaisuudella. Tai vedotaan siihen, että lihavat ovat vapaaehtoisesti tulleet tosi-tv-ohjelmiin pilkattaviksi."

Lihavuutta voidaan korostaa pikku kikoilla: Askelista ehkä kuuluu hirveä jyminä. Tai zoomataan kameralla vain lihavan takapuolta. Usein pää rajataan kuvasta pois.

"Lihavat ovat komedioissa samassa asemassa kuin mustat ennen: vähän yksinkertaisia, hassuja, hauskoja. Aina voi sanoa, että se oli vain vitsi. Jos ei sitä ymmärrä, on tiukkapipo. Nauru oikeuttaa kokosyrjintään."

Olennaista on, kuka nauraa ja kenelle. "Se on aina valtaa. Pelkkää huumoria ei ole olemassa. "

Kauhuelokuvissa lihavat hahmot ahmivat kaiken. Paisuvat, kunnes räjähtävät. Se on Kyrölän mielestä paljastavaa. "Lihavuuteen kulminoituvat monet aikamme pelot: epävarmuus, hallitsemattomuus, jatkuva muutos. Siksi lihavuutta yritetään pistää kuriin. Ennen villi ja hallitsematon liitettiin naisruumiiseen yleensä, sitten mustiin ja homoihin."

Tähtien sodan Jabba the Hutt on hirviö, jolla on iso, ahmiva suu. Se on kauhea, mutta myös koominen. "Oikeasti pelottava hahmo ei voi olla lihava. Lihava ihmissusi tai vampyyri ei ole uskottava."

Komiikkaa ja kauhua yhdistää myös Monthy Pythonin Elämän tarkoituksen syömäri, jonka vatsa räjähtää auki viimeisen suupalan jälkeen ja sisukset lentävät muiden päälle. Vanhassa Pähkähullu proffa -elokuvassa Eddie Murphy on lihava mies, joka unessaan paisuu, pieraisee ja saa aikaan ydinräjähdyksen.

"Ei ihme, että uutisissakin käytetään ilmausta lihavuuden räjähdysmäinen kasvu, englanniksi obesity explosion."

Uutisten uhkakuvissa lihavuus nähdään yhtenä maailman suurimmista terveysongelmista. Tulevaisuudessa sen väitetään länsimaissa jopa lyhentävän seuraavien sukupolvien elinikää. Kuitenkin ihmiset ovat nyt terveempiä kuin koskaan.

"Tutkijat ovat kuin selvänäkijöitä, pitäviä perusteluita väitteille ei ole."

Laihduttamisen sijasta on alettu puhua painonhallinnasta. Se on muidenkin kuin lihavien velvoite. "Jokainen kunnon kansalainen on nyt painonsa hallitsija."

Kyrölä on itse aikoinaan kärsinyt syömishäiriöistä. Monta vuotta hänen elämäänsä hallitsi lihavuuden pelko. Myös sen takia häntä kiinnostaa, millaisia mielikuvia media luo ja miten niitä katsotaan.

"Kuvavirtaa seurataan usein ajattelematta, että siitä omaksutaan samalla asenteita. Ehkä voisi pysähtyä useammin miettimään, mitä oikein näkee ja miksi se yököttää tai naurattaa."

Hän toivoisi mediaan monenkokoisia ihmisiä monenlaisissa rooleissa. USA:ssa vaihtoehtoja jo on. Siellä aktivistit ajavat terveyttä kaikenkokoisille. Suomessa se ei ole ottanut tulta, kertoo Kyrölä. "Me naisten XL-lehtikin kuopattiin 2000-luvun alussa parin numeron jälkeen, kun mainostajia ei löytynyt."

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi