Sinä et ole Facebook

Seitsemän viikkoa sitten Tomi "Wareborg" Kuusilahti kuoli.

Wareborg oli teekkari, piraattipuoluelainen, nörtti, vapaa-ajattelija ja libertaristi. Hän halusi kirjoittaa blogia, jonka mielipiteet saisivat luddiitit – tietokoneistumista pelkäävät "koneiden rikkojat" – ja kukkahattutädit haukkomaan henkeään!

Hänen kuolemansa ei ollut minulle henkilökohtainen tragedia, mutta lievä pettymys se kyllä oli.

Wareborg blogeineen oli tietokonetaiteilija Ville-Matias Heikkilän luoma satiiri. Seurasin Wareborgia huvittuneena, sillä päättömyydestään huolimatta hänen hahmonsa oli tuttu ja tosi ainakin jokaiselle, joka seuraa kiinnostuneena nettiajan aktiiveja.

Wareborgin inspiraationa oli myös Jaron Lanierin kirja Et ole koje, joka ilmestyi suomeksi viime vuonna.

Jaron Lanier ei ole luddiitti, vaan tietotekniikan kunniatohtori ja teknologiaoptimisti. Minulle hänen manifestinsa oli terveellistä luettavaa, ja ehkä muillekin kaltaisilleni. Siis sellaisille, joiden on vaikea suhtautua kriittisesti termeihin avoimen lähdekoodin kulttuuri tai joukkoäly, ja joille jokainen arjen anekdootti on potentiaalinen statuspäivitys.

Lanier kutsuu kritiikittömään teknologiauskoon hurahtaneita kyberneettisiksi totalitaristeiksi ja digitaalisiksi maolaisiksi. Totalitaristeiksi siksi, että hänestä nykyinen nettikulttuuri vähättelee ihmisarvoa; maolaisiksi siksi, että se tasapäistää yksilölliset huiput pelkäksi nimettömäksi joukkioksi.

Ja Lanier ei todellakaan ihannoi internetin joukkovoimaa. Ajatelkaa nyt vaikka Wikipediaa: onko se muka joku yli-inhimillisen älyn riemuvoitto – vai onko sen tarjoama totuus sittenkin aika latteaa, keskivertoa, vailla syvällistä analyysia tai omaperäistä näkökulmaa.

Kirjailija Zadie Smith kirjoitti talvella New York Review of Booksiin artikkelin Lanierista ja siitä, mitä Facebook tekee meille.

Smith pelkää, että jos ilmaisemme itseämme Facebookin kaltaisissa kankeissa formaateissa käsityksemme persoonasta köyhtyy. Pikku hiljaa alamme uskoa, että persoonallisuus voi todella mahtua amerikkalaisen opiskelijapojan luomiin kapeisiin kehyksiin: ominaisuuksiksi, dataksi, triviaksi. Mikä on suhdestatuksesi? Kerro! Onko sinulla ns. elämä? Todista! Pidätkö asioista? Tee lista! Pidätkö jostain? Älä turhaan yritä ilmaista, miltä se sinusta tuntuu. Riittää, että liketät!

Eivät ihmiset ole tyhmiä. Totta kai minäkin tajuan, että Facebook on naurettava. Mutta entä jos käyttämäni tietokoneohjelmat ovat kuin puhumani kieli: ne muuttavat käsitystäni todellisuudesta ilman, että pystyn täysin huomaamaan sitä?

Ohjelmat eivät ole neutraaleja, jokaisen takana on oma filosofiansa. Ja aika usein se perustuu tosielämän wareborgien käsitykseen ystävyydestä, maailmasta ja ihmisyydestä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi