Alistuksen aika

'Uskonto on minulle työssä ja elämässä taisteluase tieteellistä järkiajattelua vastaan." Näin sanoo sarjakuvataiteilija Ville Ranta tuoreessa Parnasso-kirjallisuuslehdessä. Ja jatkaa: "Valistuksen ajasta ei ole jäljellä kuin sen rumin lapsi, markkinatalouteen kytketty hyötyajattelu. Se on kasvanut totalitaariseksi järjestelmäksi. Olen itsekin sen tuote, olemme kaikki."

Rantahan on se oululaispiirtäjä, joka teki kolme vuotta sitten Kaltio-lehden nettisivuille Muhammed-sarjakuvan ja sai kantaa ottavan sananvapaustaistelijan maineen.

Rannan saarnaavia sarjakuvia ilmestyi pian vähän joka puolelle. Nyt hän ilmoittaa siis hylänneensä "tieteellisen järkiajattelun" ja korvanneensa sen uskonnolla, omassa tapauksessaan ortodoksisuudella.

Valistus: 1700-luvun aatesuunta, joka pyrki poistamaan yhteiskunnasta epäkohdat saattamalla ihmiset tasa-arvoisiksi. Se loi pohjaa ihmisoikeuksille ja sananvapaudelle, orjuuden poistamiselle ja uskonnonvapaudelle. Valistus valaisi maailman keskiajan pimeydestä. Se halusi korvata uskomukset tieteellä ja mystiikan järjellä. Se loi perustan kapitalismille sekä Amerikan ja Ranskan vallankumouksille. Immanuel Kantin sanoin se johdatti ihmisen täysi-ikäisyyteen.

Moni muukin kuin Ville Ranta vaikuttaa olevan valmis luopumaan täysi-ikäisen oikeuksista.

"Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta." Näin lausui Aamulehdessä toinen oululainen ajattelija, viestintäministeri Suvi Lindén perustellessaan sähköisen viestinnän tietosuojalakia eli Lex Nokiaa.

Vaikka sitä ei heti uskoisi, kokoomuslaisen Lindénin ajattelussa on linkki valistukseen, tarkemmin Jean-Jacques Rousseaun filosofiaan. Rousseau tosin erosi muista valistusfilosofeista siinä, että hän kannatti valtion absoluuttista valtaa. Rousseaun mielestä yhteisöelämä piti turvata sopimuksella, joka antaisi valtiovallan käsiin kaikki yksilöiden oikeudet.

L'État c'est Nokia, tulkitsee Lindén. Eikä yhteys Suvin ja Jean-Jacquesin välillä suinkaan jää tähän. Rousseau ihaili luonnontilassa asuvia jaloja ja alastomia villejä. Lindéniläis-rousseaulaisessa idyllissä työntekijä on riisuttu alasti sekä kirjaimellisesti että symbolisesti.

Alistusaikana retoriikka syrjäyttää järjen. Filosofia pyrkii totuuteen, retoriikka voittoon. Siksi politiikka uhkaa välillä kyynistyä puolueiden imagomarkkinoinnin osatekijäksi eikä päinvastoin, kuten toivottavasti oli lähtökohtana.

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen torstainen eduskuntapuhe toimikoon todisteena. Katainen puhui toivosta ja epätoivosta, epätoivoyhteiskunnasta ja toivon yhteiskunnasta: "Toivon yhteiskunnassa ihmiset jaksavat uskoa tulevaisuuteensa. Toivon yhteiskunnassa puhutaan totta ja katsotaan totuutta silmiin, vaikka se olisi kuinka ruma hyvänsä."

Aika ruma se on. Mutta toivotaan, toivotaan. Ja toivutaan kokoomuksen toivo-kampanjoinnin product placementista, jota valtiovarainministeri puheessaan häpeämättä harrasti.

Kun elvytyspakettien miljardit ja maailmantalouden surrealistiset ennusteet kohisevat korvissa, moni päättää tehdä villerannat. Sitä alkaa elätellä kaikenlaisia eskapistisia fantasioita. Muutan maalle ja jättäydyn yhteiskunnan ulkopuolelle. Vetäydyn Valamoon. Perustan omenatarhan. Hylkään järjen.

Ennen niin terhakka ja muistakin kuin omista oikeuksistaan huolestunut kansalainen luovuttaa ja alkaa huovuttaa. "Toisinajattelijat" kokoontuvat verkon loputtomille keskustelufoorumeille mölisemään samanmielisessä seurassa.

Mutta onko Ranta oikeassa? Onko valistuksen perinnöstä jäljellä vain taloudelle alistunut hyötyajattelu? Siltä vaikuttaa. Kun talous kasvaa, puhumme rahasta. Kun talous taantuu, puhumme rahasta. Mutta ratkaisu ei ole valistuksen hylkääminen vaan sen elvyttäminen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi