Gekko aikamiespoika

'Ahneus – paremman sanan puutteessa – on hyvästä. Ahneus on oikein. Ahneus toimii. Ahneus kirkastaa, läpäisee ja tiivistää evoluution hengen. Ahneus kaikissa muodoissaan: ahneus elämälle, rahalle, rakkaudelle, tiedolle, on merkinnyt ihmiskunnalle valtavaa nousukierrettä." Näin puhui Gordon Gekko (Michael Douglas) Oliver Stonen elokuvassa Wall Street – rahan ja vallan katu (1987). Gekko oli 1980-luvun keinottelukapitalismin kuningaslisko, jonka "Greed is Good" -monologi kiteytti aikakauden eetoksen. Nyt ahneuden apostoli on palannut rikospaikalle.

Vartija kaivaa pussista tavarat, jotka vangilta on takavarikoitu tuomion alkaessa: silkkiliina, kultakello, kultainen setelinpidike, kantasormus ja tiiliskiven kokoinen kännykkä.

Näin alkaa Oliver Stonen Wall Street: Money Never Sleeps. Wall Streetin jatko-osa on päivitetty versio rahavallan kataluudesta. Avauskohtauksen vanki on Gordon Gekko, joka ihmettelee linnasta vapauduttuaan, miten julkeisiin mittoihin ahneus on 2000-luvulla paisunut. Gekko kirjoittaa kirjan Is Greed Good? ja alkaa varoitella uudesta kuplasta. Nyt ahneus ei ole vain hyvästä, se on myös laillistettua, Gekko väittää. Hän pitää yliopistossa puheen, jossa hän tiivistää 2000-luvun ahneuden epistolan. Gekko aikamiespoika kutsuu nuoria kuulijoitaan "NINJA-sukupolveksi", No Income, No Job, No Assets (ei tuloja, ei töitä, ei omaisuutta). Ninjat nyökyttelevät katsomossa.

Puheessaan Gekko vertaa hämärien lyhenteiden taakse kätkettyjä sijoitusinstrumentteja (CMO, CDO, SIV ja ABS) joukkotuhoaseisiin (WMD, Weapons of Mass Destruction). Eikä kukaan ole vastuussa, Gekko pauhaa. Hän on kuin parannuksen tehnyt narkkari, josta on tullut herätysteltan uskottavin saarnamies. Gekko on noussut kuolleista ja saapunut kaatamaan rahanvaihtajien pöydät. Hallelujaa!

Gekon opetuslapseksi hakeutuu nuori sijoituspankkiiri Jacob Moore (Shia LeBoeuf), jolle Gekko kertoo tulppaanimaniasta. Sen seurauksena tulppaanisipulien hinta kohosi 1630-luvulla Hollannissa niin korkeaksi, että yhden kukkasipulin hinnalla sai komean talon Amsterdamista. Sitten poks.

Ja sitä kapitalismin historia on ollut. Kupla – poks. Kupla – poks. Kuplat eivät katoa, ne vain muuttavat muotoaan, Gekko opastaa. Jotta elokuvan katsoja varmasti tajuaisi symboliikan, saippuakuplat leijailevat vähän väliä New Yorkin taivaalla.

Ensimmäisestä Wall Streetistä tuli finanssileijonien kulttielokuva. Sille kävi kuin Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiinille, jota väkivaltafantasioihin vaipuneet teinit tuijottivat lumoutuneina. Opetus: älkää panko elokuviinne mitään opetuksia!

Gordon Gekolla oli myös ihka oikea esikuva, Ivan Boesky, joka oli Wall Streetin tähti 1980-luvulla. Boesky piti Berkeleyn kampuksella puheen 1986: "Minusta ahneus on tervettä. Voit olla ahne ja silti sovussa itsesi kanssa." Boesky oli sovussa itsensä kanssa ja ehti tienata nurkanvaltauksilla parisataa miljoonaa dollaria ennen kuin arvopaperimarkkinoita valvovat viranomaiset käräyttivät hänet sisäpiirikaupoista.

Boesky oli kuitenkin pikkurosvo verrattuna Wall Streetin 2000-luvun kuninkaisiin, jotka lypsivät konkurssikypsistä firmoistaan viime töikseen kymmenien miljoonien bonukset.

"Ahneus on väkivaltaa, ja se tapa, jolla ahneus tyydytetään, on väkivaltaa. Se kohdistuu niihin, jotka asuvat kaukana, niihin, jotka eivät ole meidän silmissämme." Näin puhui kirjailija Matti Yrjänä Joensuu Suomen Kuvalehdessä.

Mutta eivät ne uhrit asu enää niin kaukana. Finanssikriisin jälkikuohut ovat viimeksi tällä viikolla saaneet sadattuhannet kaduille Euroopassa. Pankit on pelastettu, laskunmaksajat alkavat tuntea seuraukset nahoissaan. Valuuttasota uhkaa kärjistyä kauppasodaksi. Poks poks.

Kaikki ovat taas hetken yhtä mieltä siitä, että ahneudelle on pantava suitset. Mutta miten lisko suitsitaan?

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi