Historian Jeesus

Sinäkin vuonna Jerusalemiin, juutalaisten pyhään kaupunkiin, oli saapunut jopa satatuhatta ihmistä viettämään pääsiäistä. Pyhiinvaeltajia parveili kaikkialla. He olivat tuoneet mukanaan tuhansia lampaita, joita uhrattiin pyhäkössä sarjatyönä.

Teurastus alkoi pasuunan merkkisoitolla. Uhrilampaan verta laskettiin hopea-astiaan ja viskattiin alttarille. Illalla lampaan lihat syötiin pääsiäisaterialla.

Jerusalemiin oli saapunut myös galilealainen käsityöläinen kahdentoista seuraajansa kanssa. Sitten seurasivat tapahtumat, joissa on riittänyt puimista pariksi vuosituhanneksi.

Mikä mies Jeesus oikein oli? Suunnitteliko hän tietoisesti kuolemansa? Mitä tapahtui Jeesuksen elämän viimeisinä tunteina? Kiehtovia kysymyksiä, jotka heilauttelevat miljardien ihmisten maailmankuvaa. Niitä pohtii niin sanottu Jeesus-tutkimus, joka pyrkii selvittämään, mitä historiantutkimuksen menetelmin voidaan saada selville Jeesus Nasaretilaisesta historiallisena henkilönä.

Se ei ole ihan vaaratonta puuhaa.

Viisitoista vuotta sitten pääsiäisen alla ilmestyi kirja Jeesuksen viimeiset päivät. Sen oli kirjoittanut Uuden testamentin eksegetiikan tutkija Matti Myllykoski, jonka mukaan perinteinen kristillinen käsitys Jeesuksen kuolemasta ei ollut historiallisesti luotettava. Ajanlaskun alun oikeuskäytäntöjen ja tapojen perusteella Myllykoski kyseenalaisti evankeliumien luotettavuuden. Hän päätteli esimerkiksi, ettei Jeesus asettanut viimeisellä aterialla ehtoollista. Myllykosken poleemisin väite oli, että Jeesus oli todennäköisesti haudattu yhteishautaan.

Kirkon konservatiivisiipi syytti Myllykoskea harhaoppisuudesta. Joukko maallikkosaarnaajia vaati Paavalin synodin tukemana tuomiokapitulia tutkimaan, oliko Myllykosken opetus kirkon tunnustuksen mukaista. Tutkija joutui selventämään näkemyksiään piispa Eero Huoviselle. Kapituli hylkäsi kantelut, mutta Myllykoski koki sosiaalisen kuoleman kirkon piirissä. Dosentti leimattiin desantiksi.

Samaan aikaan Jeesus sotkettiin presidentinvaaleihin. Toiselle kierrokselle yllätysnimenä noussut Elisabeth Rehn oli sanonut: "Niin, en minä usko, että Jeesus Nasaretilaista on ollut edes olemassa." Rehniä mätkittiin Jeesus-kortilla, ja alakynteen joutunut ehdokas joutui vakuuttelemaan uskonnollisuuttaan.

On vankat todisteet siitä, että Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö. Mutta monet historian Jeesusta koskevat kysymykset ovat säilyttäneet poleemisuutensa. Erityisen innokkasti niitä on pohdittu Turussa, Åbo Akademin Uuden testamentin eksegetiikan laitoksessa. Laitoksen dosentin Tom Holménin vetämä tutkijaryhmä tunnetaan kansainvälisesti nimellä Åbo Akademi Historical Jesus Workshop eli HJW.

Pääsiäisen alla ilmestyi ryhmän kiinnostava artikkelikokoelma A.D. 30, jossa pohditaan Jeesuksen kuolemaan liittyviä tapahtumia tieteen näkökulmasta. Maallikolle se paljastaa, kuinka monisyistä on tieteellinen Jeesus-tutkimus. Siinä sovelletaan niin arkeologian, sosiologian kuin antropologian metodeja. Tai lääketiedettä: ylösnousemuskokemuksia on tutkittu hallusinaatioteorian kautta. Neutraaliutta ja tieteellistä objektiivisuutta korostava kirja tuskin aiheuttaa samanlaista polemiikkia kuin Myllykosken teos.

Pääsiäisen päähenkilön poliittisuus ei kuitenkaan katoa, vaikka häntä ja hänen sanomisiaan kuinka tutkittaisiin. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, ja sen jälkeen eri aikojen aasit ovat ratsastaneet Jeesuksella. Kuka mitäkin ajaakseen.

Uuden testamentin eksegetiikan emeritusprofessori Heikki Räisänen pohti eräässä artikkelissaan Jeesuksen ja oman aikamme kristillisiksi väitettyjen arvojen suhdetta. Suhde oli Räisäsen mukaan vieras: "Mainitse kolme asiaa, joita Jeesus väheksyi. Miten olisi koti, uskonto ja isänmaa?" Miten olisi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi