Lobbaus on ruma sana

Rummut pärisevät, kitarat helisevät ja epävireinen samba soi europarlamentin pihalla Brysselissä. Kirjava mielenosoittajajoukko mölisee epäselviä iskulauseita ja tanssahtelee lämpimikseen. Performanssi huipentuu siihen, että kaksi tummaan pukuun sonnustautunutta mielenosoittajaa sotketaan tervalla ja höyhenillä.

"Tää on poikkeuksellisen hyvä miekkari", sanoo irlantilainen eurobyrokraatti ohi kävellessään. "Yleensä ne vain huojuvat paikallaan." Irlantilainen tuntee aiheen. Hän on itsekin entinen ammattimielenosoittaja ja yhden sortin lobbari.

Lobbauskierros: tervaa ja höyheniä Brysselin lobbareille! lukee mielenosoittajien lentolehtisessä. Sen mukaan Brysselin 15 000 "saalistajasta", siis lobbarista, 70 prosenttia edustaa suuryrityksiä ja vain 10 prosenttia kansalaisjärjestöjä.

Geenimuuntelulaitokset, asekauppiaat, finanssispekulantit ja vaarallisia kemikaaleja elintarvikkeisiin ruiskuttavat hämäräfirmat hiipivät parlamentin käytävillä ja käyttävät salakavalia keinoja lobatessaan omaa asiaansa, väittävät mielenosoittajat. Heidän mukaansa lobbarit halvaannuttavat koko EU:n.

Aktivistit ovat esittäneet näitä väitteitä Brysselissä jo vuosikausia, mutta nyt lobbauskritiikki on rantautunut Suomeenkin. Täällä kyse ei ole vain kansalaisjärjestöjen nurinasta. On ollut Nuorisosäätiö-tutkintaa ja tapaus Ilkka Kanervaa, jonka kolmen päivän syntymäpäivillä kaikilla oli niiiin mukavaa, kunnes poliisi alkoi ikävästi sörkkiä juhlien rahoitusta. Sitten on ollut lääkefirma GlaxoSmithKline, joka tuki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimusta miljoonilla. Kas vain, Suomi päätti sitten suojata kansalaiset sikainfluenssalta juuri Glaxon Pandemrix -rokotteella. Ilman kilpailutusta.

Ja tuoreimpana on Espoon juttu, jossa syynätään Espoon teknisen toimen johtajan Lapin-reissuja ja maratonmatkoja, joiden maksajina ovat olleet muun muassa rakennusfirmat.

Jos olisin lobbari, kihisisin raivosta näiden amatööritöhertäjien touhuille.

"Parantamisen varaa olisi", myöntää Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes Talouselämä-lehdessä. Hän viittaa Pandemrix-tapaukseen, johon liittyviä lahjontaepäilyjä oikeuskansleri nyt tutkii.

Entinen punainen diiva Siimes on nykyään lääkefirmojen ykköslobbari. Talouselämässä hän ilmoittaa kakistelematta oman etujärjestönsä strategian ensi vaalikaudella: "Meidän ykköstavoitteemme on päästä mukaan kaikkeen lääkealaan liittyvän lainsäädännön valmisteluun jo varhaisvaiheessa."

Näin puhuu ammattimainen lobbari, joka ei häpeä työtään eikä peittele tavoitteitaan.

Entisistä huippupoliitikoista lobbareiksi ovat ryhtyneet myös ex-pääministerit Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen.

Kotimaiset lobbarit ovat maineensa suhteen jo niin epätoivoisia, että he ovat perustamassa omaa yhdistystä, Edunvalvontafoorumia. Siellä ei suinkaan kytätä Edu Kettusen tekemisiä, vaan yritetään lobata lobbarien omaa asiaa. Yhdistyksen taustalla on muiden muassa konkarilobbari Lasse Lehtinen, ja siihen kuuluu ammattiliittoja ja työnantajajärjestöjä sekä lobbausfirmoja. Ne ovat saaneet vihiä, että oikeusministeriössä puuhattaisiin vaalirahoitussotkun takia lobbauslakia, joka rajoittaisi merkittävästi edunvalvontaa. Lobbarien mielestä itsesäätely ja rikoslaki riittäisivät rajoitukseksi. Riittihän rikoslaki vaalirahoittajienkin kohdalla.

Lobbareilla on totisesti lobattavaa omassa asiassaan. Monialalobbari Jussi Lähde toteaa tuoreessa Lobbauskirjassa, että suomalainen lobbauskulttuuri on surkeaa, "taskulämmintä, häpeilevää ja käsitteiltään sekavaa". Lähteen mukaan lobbarin paras lahja kuulijalleen on "paikkansapitävä hyvin kiteytetty tieto tai uusi tutkimus". Lobbarin pitää olla avoin edustamansa tahon tavoitteista. Eivätkä lahjat kuulu kuvioon. Euroopassa niitä pidettäisiin pöyristyttävänä eleenä.

Kerrottakoon näin avoimuuden nimissä, että se irlantilainen tarjosi minulle tuopin Kilkenny-olutta.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi