Orjista ja leivänmuruista

Näin laihdut 10 kg. Torju repsahdukset. Aloita nyt! Treenaa kuin eläin! Tehot irti pissalenkeistä. Terveenä satavuotiaaksi. Naistenlehdille elokuu on täydellisen elämäntaparemontin aikaa.

Tästä alkaa muutos! lupaa Anna-lehti ja neuvoo kädestä pitäen torjumaan repsahdukset. On kirjoitettava paimenkirje, jossa itselle annetaan lempeitä neuvoja ikään kuin ystävänä. Sitten askarrellaan aarrekartta, johon leikellään lehdistä kuvia, lauseita ja sanoja, jotka liimataan sitten kollaasiksi.

Muutoskalenteriin kirjataan kolme muutosta, jotka aiot toteuttaa. Elämäntapapäiväkirja puolestaan on "ruoka-, liikunta ja tunnepäiväkirjan yhdistelmä". Sitten tarvitaan vielä nälkämittari, jonka avulla tunnistetaan, mitä on syötävä saavuttaakseen oikean kylläisyystason. Unohtamatta repsahdussilppuria. Mutta neuroottinen itsekontrolli ei ole enää mikään naisten etuoikeus.

Vilkaistaanpa, mitä ulkoministeri Alexander Stubb söi tiistaina 5. helmikuuta 2009. Aamulla kahvikuppi, banaani ja kaksi desiä mustikkamehua. Kello kahdeksalta 90 minuutin lenkki. Hyvä fiilis. Kello 9.30 lasi tuoremehua, kaksi kuppia kahvia, energiapatukka, puuroa, hunajaa, kulhollinen mansikoita, vadelmia ja puoli litraa vettä. Nälkämittarin mukaan kylläisyydentunne ennen ruokailua 3/11 ja sen jälkeen 6/11.

Illallinen kello kuudelta: perunaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia, sieniä, brokkolia, "pinenuts", kurkkua, tomaattia, salaattia, oliiviöljyä, leivänmuruja, kaksi lasia vettä.

Helmikuun 5:ntenä Stubb on ehtinyt tehdä muutakin kuin juosta ja pitää ruokapäiväkirjaa. Blogissaan hän pyysi lukijoitaan kertomaan, mitä he ajattelevat Suomesta. Yksi lukija ehdotti Suomelle sloganiksi: Nothing fake, just real flavour. Ei mitään väärennettyä, pelkkää aitoa makua. Almost like Alex.

Stubbin itseihailu on epäsuomalaisen vilpitöntä. Sitä paitsi ulkoministeri hallitsee myös reippaan itseironian. Olen nähnyt, kuinka hän sulatti hankalan savolaisyleisön kuin mikäkin Lower East Siden stand-up-klubeilla marinoitu koomikko.

Mutta Stubbin ja Ilkka Järvimäen tekemä Miehen treenikirja on jotenkin liikaa. Ei siinä mitään, että 160-sivuisessa kirjassa on kuutisenkymmentä kuvaa Stubbista juoksemassa, pyöräilemässä, uimassa, hiihtämässä, rasvaprosenttia mittaamassa, jumppaamassa. Mutta ne leivänmurut.

Stubb sanoo haluavansa kannustaa suomalaisia miehiä liikkeelle. Iloinen ja leikkisä liikkuminen ei ihan heti tule mieleen ruokataulukoista ja verenmakuisista vetoharjoituksista. Ne muistuttavat filosofi Tuomas Nevanlinnan kuntoilukuvausta "kuolemanpelkoisten orjien ruumiinteknologiana". Kuolema on ollut mielessä myös kirjailija Juha Itkosella. Itkonen oli juniorina kova maileri, jonka harjoittelu meni niin vakavaksi, että hän sairastui anoreksiaan. "Koko keskiluokka juoksee kalliissa tamineissa kuolemaa karkuun, treenaa pysyäkseen uraputkessa, karkottaa ahdistusta kintereiltään", Itkonen kirjoittaa Imagessa.

Itkonen ratkaisi juoksuangstinsa olemalla syömättä. Toiset ratkaisevat syömisahdistuksensa olemalla juoksematta. Sekä pururata että pupertaminen ovat tunneasioita, stubbsuomeksi fiilisjuttuja. Ahdistunut himoitsee pehmeitä ja makeita ruokia, kuten jäätelöä. Masentunut kaipaa sokeria ja stressaantunut suolaista. Stubb ahmii kuulemma suklaata. Ja himoliikuntaa.

Stoalaisuus on filosofinen suuntaus, jossa olennaista on mielenrauha ja tunteiden hillintä. Merkittävimpiä stoalaisfilosofeja oli Epiktetos (n. 50–135 jKr.), joka oli nuorena Roomassa orjana. En tiedä, tekikö Epiktetos vetoharjoituksia, mutta Käsikirjassaan hän antoi maailman lyömättömimmän laihdutusohjeen: Ruumista koskevista asioista ota vain sen verran, kuin pelkkä tarve vaatii, esimerkiksi ruokaa, juomaa, vaatetta, talo ja palveluskuntaa. Mutta luovu kaikesta, mikä on vain näyttämisenhalua tai ylellisyyttä.

Kuten leivänmurujen kirjaamisesta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi