Palaneen käryä

Viime marraskuussa päättyi pitkä oikeustaistelu, jossa vastakkain oli kaksi tupakoinnin sairastuttamaa naista ja kaksi tupakkayhtiötä, Amer ja British American Tobacco Nordic (BAT). Alun perin naisia oli ollut neljä, mutta yksi heistä kuoli kesken vuosien oikeusprosessin ja toinen luopui terveyden romahdettua. Naiset olivat polttaneet kevytsavukkeita ja sairastuneet sittemmin vakavasti.

Kevytsavukejutussa oli pohjimmiltaan kyse siitä, olivatko naiset tienneet tupakan vaarallisuudesta aloittaessaan polttamisen. Olivatko he siis ottaneet tietoisen riskin?

Naiset hävisivät ensimmäisen erän käräjäoikeudessa syksyllä 2008. He hävisivät myös toisen erän hovioikeudessa keväällä 2010. Kolmatta erää ei koskaan tullut. Marraskuussa 2010 naisten edustaja Erkki Aurejärvi ilmoitti, että kantajat vetävät valituslupahakemuksensa korkeimmasta oikeudesta.

Oikeussalissa meno oli ollut kuin amerikkalaisessa lakisarjassa. Todistajia hiillostettiin ja heidät yritettiin saada puhumaan itsensä pussiin. Lääkärien lisäksi todistajana oli yksi aivan toisen tieteen edustaja. Hän oli historiantutkija.

Ennen käräjäoikeuden käsittelyä tupakkayhtiöiden asianajajat tilasivat Tampereen yliopiston historian laitokselta tutkimuksen siitä, miten hyvin Suomessa tunnettiin tupakoinnin riskejä 1900-luvulla. Hankkeen johtajaksi tuli tunnustettu tutkija, Suomen historian professori Pertti Haapala.

Hankkeen nimi oli Yleinen tietoisuus tupakoinnin terveysvaikutuksista Suomessa 1950-luvulta lähtien. Tupakkafirmojen asianajajat maksoivat tutkimuksesta Tampereen yliopistolle 165 000 euroa. Tutkimuksen pohjalta professori Haapala kirjoitti 31-sivuisen raportin, joka liitettiin todistajanlausuntoihin. Haapala sai raportista palkkioksi 61 000 euroa.

Haapala totesi raporttinsa yhteenvedossa, että 1950-luvulla Suomessa tiedettiin laajasti tupakoinnin terveyshaitoista. Kaikki suomalaiset olivat hänen mukaansa kuulleet tupakoinnin vaarallisuudesta ja että tupakoinnin lopettaminen voi olla vaikeata.

Käräjäoikeuden tuomarit vakuuttuivat Haapalan todistuksesta, sillä vastapuolella ei ollut esittää kumoavaa tietoa. Haapala totesi vielä, että itse asiassa "Suomessa tiedettiin tupakoinnin terveyshaitoista koko 1900-luvun ajan, vaikka tupakointia koskeva terveystieto muuttui ajan kuluessa". Myös hovioikeus hyväksyi Haapalan johtopäätökset. Case closed? Ei aivan.

Tupakkafirmat haastaneiden naisten todistajiin kuului Heikki Hiilamo, joka oli tutkinut tupakkateollisuuden vaikuttamiskeinoja Suomessa. Tuoreessa Tieteessä tapahtuu -lehdessä Kelan tutkimusprofessori Hiilamo esittää kiusallisia väitteitä, jotka liittyvät professori Haapalan todistukseen.

Hiilamon mukaan Haapalan lausunnossa toistui sama outo logiikka kuin amerikkalaisissa tupakkaoikeudenkäynneissä. Haapala väitti, että kaikki suomalaiset tiesivät tupakan terveyshaitoista jo paljon ennen lääketieteen asiantuntijoita – puhumattakaan tupakan terveyshaitat näihin päiviin asti kiistäneistä tupakkafirmoista.

Pahinta tapauksessa oli Hiilamon mukaan kuitenkin se, että Haapalan "tutkimushankkeen" tuloksia ei koskaan julkistettu ja myös hanketta koskenut tutkimussopimus salattiin.

Yliopistoilta edellytetään yhä enemmän omaa varainhankintaa ja yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Mutta onko rahan lähteellä väliä? Ei ainakaan Tampereella. "Ei meillä ole eettistä tai epäeettistä rahaa", sanoi Tampereen yliopiston hallintojohtaja Timo Lahti Lääkärilehdessä 2008 Haapalan tapauksen yhteydessä. Tapausta puitiin myös Tampereen yliopiston eettisessä toimikunnassa, joka ei löytänyt huomautettavaa.

Pertti Haapala pyrki kaksi vuotta sitten Tampereen yliopiston rehtoriksi. Rehtorinvaalin alla hän sanoi Aamulehdessä: "Yliopiston pitäisi olla kriittinen yhteiskunnallinen osallistuja, riippumaton ja huomattavasti nykyistä kansainvälisempi. Yliopiston rooli on olla myös piikki yhteiskunnan lihassa."

Haapala paljasti myös mottonsa, joka oli lainattu Tuomari Nurmiolta: "Käärme ei kysele, käärme ei kävele, se iskee."

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien sunnuntaitoimituksen toimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi