Pudokastalous

Kaksi vuotta sitten Aimee ja Jeff Harris päättivät tehdä täydellisen elämänmuutoksen. Austinissa Texasissa asunut pariskunta kuului vauraaseen keskiluokkaan: Jeff oli tienannut nettibisneksessä, vaikka oli aikanaan keskeyttänyt lukion. Aimee oli opiskellut lääketiedettä, mutta luvut olivat jääneet kesken.

Sitten kaikki meni uusiksi. He lahjoittivat tavaransa, pakkasivat vain välttämättömät tavarat ja lähtivät kahden pienen lapsensa kanssa kiertämään maata matkailuautollaan.

Haluamme elää maalla samanhenkisten ihmisten kanssa ja syödä puhdasta ruokaa, Aimee kertoi The New York Timesissa toukokuussa 2008. Hän tunsi yhteyttä hippeihin. Mutta laiskuutta tai huumeita tämä perhe ei suvaitse, hän huomautti. Sitä paitsi Jeff aikoi jatkaa etätöiden tekemistä tien päällä.

Ainakin Harrisien Cage Free Family -blogin perusteella kaksi vuotta sitten häkistä vapautuneella perheellä näyttää menevän hyvin. Elämä on vapaata ja ihanaa, ja rakkaus kukoistaa, Harrisit julistavat. Eivätkä he näytä miltään rääsyläishipeiltä, vaikka kertovatkin haaveilevansa nyt Vermontin takametsiin perustettavasta maatilasta, jonka tuotoilla kustannetaan "parantavan yhteisön" toimintaa.

Harrisit ovat osa laajempaa liikettä, jota Forbesin kolumnisti Reihan Salam kutsuu Dropout Economyksi, pudokastaloudeksi. Time-lehti on nostanut ilmiön tulevan vuosikymmenen kymmenen tärkeimmän trendin joukkoon.

Pudokastalous johtuu koulutusjärjestelmästä, väittää Reihan Salam Timessa. Nuoria koulutetaan töihin, joita ei pian enää ole. Suuri osa perinteisistä valkokaulustöistä automatisoidaan tai ulkoistetaan kaukomaille. Valtavat määrät ihmisiä jää työttömäksi ja putoaa systeemin ulkopuolelle. Mutta työ ei suinkaan kokonaan katoa, se vain muuttaa muotoaan.

Pudokkaat, dropoutit, muodostavat kokonaan uuden taloudellisen aluskasvillisuuden, Salam ennustaa. Tulevaisuudessa miljoonat perheet tekevät pakon edessä harrisit: he hylkäävät perinteiset asumis- ja elämäntavat ja vetävät piuhat irti. He muuttavat liikkuviin koteihin tai kulkuneuvoihin, jotka toimivat halpojen polttokennojen varassa.

Teollistunut maatalous hyytyy, kun vesi, öljy ja lannoitteet kallistuvat, ja tilalle syntyy edistyneitä ja ekologisia menetelmiä soveltavia pientiloja, jotka luovat kokonaan uuden, vaihtoehtoisen ruoan jakeluverkoston.

Se on vain pieni osa uutta "maanalaista" vaihtoehtotaloutta. Kun suuret ikäluokat vanhenevat ja verotus kovenee, valitsevat yhä useammat verottoman verkostotalouden. Vaihtopiirien, osuuskuntien ja kibbutsien ympärille kehittyy vähitellen kokonainen utopiayhteisöjen saaristo.

Pudokastalouden neohipit kiertävät maata ja veroja, mutta yhteiskunnalta ei myöskään odoteta vastapalveluksia. Esimerkiksi Harrisit opettavat lapsiaan kotikouluissa. Myös työt tehdään tulevaisuudessa kotoa käsin, Salam uskoo.

Kodit laajenevat yhteisöiksi, joiden keskuskeittiöissä ydinperheet ja sinkkunaapurit kokkaavat yhdessä. Omaa yhteisöä myös varjellaan. Aidatussa ja omavaraisessa kyläsessä voi sitten toteuttaa omaa käsitystään hyvästä elämästä.

Onko kyseessä painajainen vai unelma? Riippuu katsojasta. Mutta joka tapauksessa näin tapahtuu, väittää Salam.

Entä Suomessa? Heikkoja signaaleja vapaaehtoisesta pudokastaloudesta on täälläkin havaittavissa. Joku lapsiperhe muuttaa vuokralle elääkseen vähän väljemmin. Toinen kokeilee ympärivuotista karavaanarielämää. Lainaus- ja vaihtopiirejä perustetaan ja luomulihaa tilataan kimpassa.

Ja sitä mukaa kuin työuria venytään molemmista päistä ja kiristetään keskeltä, yhä useampi haluaa ulos häkistä.

Asuntovelka vaihtuu asuntoautoon ja Ruoholahden bisnespalatsi Ruokolahden ekokylään.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi