Pulinatalous

Viikon sankareita ovat Luis Urzua, Mario Sepulvedaja Chilen 31 muuta kaivosmiestä. Urzua oli pelastettujen viisas johtaja, joka säännösteli tonnikalat ja piti joukon järjissään piinaavina viikkoina.

Super-Mario Sepulveda oli se toisena kaivoksesta nostettu kukko, joka jakoi kiviä pelastajille ja tuuletti kuin MM-finaalin ratkaissut maalintekijä. Ikävien uutisten kyllästämän globaalin katsomon oli helppo yhtyä siihen riemuun. Viikon kotimainen antisankari on puolestaan Stuart Baxter, Suomen jalkapallomaajoukkueen brittiläinen valmentaja.

Mutta minkälaisia brändejä Luis, Mario ja Stuart ovat?

Luis ja Mario ovat kirkkaita brändejä, joiden kylkeen on riittänyt tunkua Chilen presidentistä lähtien. Kaivosmiehet ovat joutuneet jo tahtomattaan muun muassa Oakleyn mainoskasvoiksi. Oakley lahjoitti miehille aurinkolasit – ja sai arviolta yli 40 miljoonan dollarin edestä näkyvyyttä.

Stuart Baxterin brändi on sen sijaan kolhiintunut kuin pellon laitaan hylätty Lada. Nimityksensä jälkeen Baxter hurmasi jalkapalloväen imelillä puheillaan, mutta tappioiden myötä joviaalista brittigentlemannista on kuoriutunut huonosti käyttäytyvä öykkäri, joka hyökkäilee lehdistötilaisuuksissa toimittajien kimppuun.

Unkari-tappion jälkeen Baxter tivasi yhdeltä toimittajalta, ”kuinka pitkään olet seurannut jalkapalloa ja kokeillut valmentamista?”

Baxter ei selvästikään ymmärrä mitään pulinataloudesta.

Pulinatalouden äiti on Lisa Sounio, joka on juuri julkaissut kirjan Brändikäs. Sounio on riittoisa yhdistelmä riittauosukaismaista karjalaispulputusta ja lenitamaisen laskelmoitua itsensäbrändäämistä. Hän on brändi- ja viestintäkonsultti, joka on vaurastunut myymällä miehensä Marko Ahtisaaren kanssa perustamansa Dopplr-sivuston Nokialle.

Nyt Sounio haluaa opettaa tavalliset suomalaiset, tavikset, brändäämään itsensä, sillä brändi ”koskettaa kaikkia poliitikoista ja pörssipomoista pikkuyrittäjiin sekä työnhakijoihin”.

Jalkapallovalmentajia tai kaivosmiehiä hän ei mainitse, mutta oletan neuvojen pätevän heihinkin.

Mutta miksi taviksen pitäisi sitten brändätä itsensä? ”Taistelemme työpaikoista, yhtä lailla sairaalan ylilääkäri kuin lähihoitajakin, tai lastentarhanopettaja, joka irtisanotaan kesäksi. Kaikkien on syytä miettiä, mitä mielikuvia olemuksemme herättää”, Sounio kertoo Anna-lehdessä.

Sounion toinen avainkäsite on turina. ”Tarinaa ei jaksa kuunnella, jos brändistäsi puuttuu turina”, Sounio opastaa. Hänen mukaansa turina on tarinan mehevämpi versio, niin makoisa, että sen muistaa kerrasta.

Turinoitsija kertoo tarinan tai uutisen niin, että vastapuoli osallistuu tarinan tekoon. Baxterhan tavallaan yritti tätä osallistamalla toimittajat ja kyselemällä heiltä. Mutta brändikäs turisija ”ei sodi, vaan soittaa persoonaa”, Sounio neuvoo. Kotimaisen turinatalouden sankariksi hän nostaa Mikael Jungnerin, joka ”rohkenee olla samalla kertaa fiksu ja rakas”. Sounio ilmeisesti unohti rakas-sanan edestä itse-etuliitteen.

Sounion toinen turinasankari on meppi Mitro Repo. ”Jos Mitro Repo olisi amerikkalainen, hän olisi myynyt samalla Mitro-nukkeja ja Mitro-koteja.” Sounion mukaan ”Suomen liike-elämän suurin kasvunhaaste onkin se, ettemme uskalla tunnistaa myyntitilaisuuksia”.

Mitro-koteja? Mitro-nukkeja? Meillä tosiaan riittää haasteita. Onko Sounio oikeassa? Taitaa olla. Elämme turinoiden täyttämässä pulinataloudessa, jossa koko medialisoitunut maailma on näyttämö, miehet ja naiset vain näyttelijöitä ja fakta ja fiktio iloisesti sekaisin.

Seurasimme kaivosmiehiä niin tiiviisti, koska asetelma muistutti Big Brotheria, kuten mediatutkija Veijo Hietala sanoi Ylen aamu-tv:ssä. Aikakauden eetos kuuluu: brändää itsesi ennen kuin joku muu tekee sen ja kerää hyödyn. Kysykää vaikka BB-Luisilta ja BB-Mariolta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi