Riikinkukkosyndrooma

'Kaikki, minkä päällä nainen kuukautistilansa aikana makaa tai istuu, tulee epäpuhtaaksi." Näin opastaa Raamattu (3. Mooseksen kirja 15:20). Mitä ohje oikein tarkoittaa? Sitäkö, että jos haluaa elää Raamatun mukaan, pitää kysellä bussissa kanssamatkustajilta intiimejä? Tällaista oli toimittaja A. J. Jacobsin elämä vuoden ajan.

Jacobs on maallisessa perheessä kasvanut newyorkilainen juutalainen, agnostikko, joka ajatteli, että vaikka uskonto on toki saanut aikaan paljon hyvääkin, se on väärinkäytön takia liian vaarallista moderniin maailmaamme.

Jacobs ihmetteli, miksi tieteen voittokulusta huolimatta uskonnon ja Raamatun merkitys maailmassa vain kasvaa. Hän päätti selvittää, mitä pyhä kirja oikeastaan opettaa. Hän noudatti vuoden mahdollisimman kirjaimellisesti Raamatun sääntöjä ja teki siitä kirjan Raamatullinen vuosi (Nemo 2008).

Ensin Jacobs kirjasi Raamatusta löytämänsä säännöt ja ohjeet, joita kertyi seitsemänsataa. Ne kattavat kaiken syömisestä parran kasvattamiseen ja parittelusta pukeutumiseen.

Jacobsin raamatullinen alter ego Jaakob kasvatti parran ja pukeutui valkoiseen. Noudattaakseen kuukautissääntöä hän piti mukanaan kokoontaitettavaa kolmijalkaista minituolia. Koska Raamattu opastaa kivittämään aviorikkojaa, Jaakob viskeli soraa syrjähypyn tehneen autokauppiaan housuille.

Itseään säästämättömän ihmiskokeen lisäksi Jaakob tapasi joukon uskovaisia: amisheja, kreationisteja, ääriortodoksijuutalaisia sekä käärmeenkäsittelijän, joka Markuksen evankeliumin ohjeen mukaisesti tarttuu paljain käsin myrkkykäärmeisiin.

Älkää peljätkö, lopputulos ei ole rienaava, vaan kiinnostava reportaasi uskonnosta ja hartaitakin sävyjä saava pohdinta hengellisyydestä. Kirjan tarkoitus on ihmetellä sitä, miksi niin monet edelleen vetoavat Raamatun sääntöihin. Kuten naispappeuden kieltäjät. Selitys saattaisi liittyä evoluutioon.

Uskonto on oikeastaan ihmislajin kognitiivis-emotionaalisen evoluution oheistuote, mutta ei takerruta nyt siihen. Uskonto on nimittäin saanut ihmiset pohtimaan, mitä jumalat meiltä oikein odottavat. Se on myös edellyttänyt ihmisten yhteistyötä. Ja näin ollen uskonnon yleistyminen on monien muiden tekijöiden ohella voinut suunnata ihmisen evoluutiota.

Näin toteaa uskonnon evoluutiosta uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen artikkelikokoelmassa Kaikki evoluutiosta (Gaudeamus 2009). Ja evoluutiosta päästäänkin seksiin.

Seksuaalivalinnassa jokin geneettinen piirre kehittyy, koska se vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen. Komeapyrstöinen riikinkukko löytää helpommin parittelukumppanin ja saa jälkeläisiä.

Mutta miten tämä liittyy uskontoon? Näyttävät uskonnolliset rituaalit ovat Pyysiäisen mukaan olleet miehille tilaisuus esitellä kykyjään tanssijoina. (Samaa tehtävää toteuttavat nykyään diskotanssi ja urheilu.)

Ne, joilta puuttuu travoltamaiset tanssitaidot, ovat kompensoineet vajettaan laulamalla ja tarinoimalla. Josta päästäänkin taas kuukautisiin. Pyysiäinen viittaa Haseltonin ja Millerin psykologisiin kokeisiin, joiden perusteella "kuukautiskierron hedelmällisimmässä vaiheessa naiset suosivat kumppanin biologisesti perittyä luovuutta satunnaisen varakkuuden kustannuksella". Ja siitä päästääkin kirkkoon.

Uskonnollisissa seremonioissa miehet esiintyvät ja naiset istuvat katsomossa. Ja kenties juuri tästä syystä naisten pääsyä pappisvirkaan on kristinuskossa vastustettu niin kiivaasti, miettii Pyysiäinen. Hänestä uskonto todella on kuin riikinkukon pyrstö: "Kalleudestaan ja haitoistaan huolimatta se säilyy, koska seksuaalivalinta suosii sitä ja uskontoon taipuvaiset tuottavat näin muita enemmän jälkeläisiä."

Niin kävi Jaakobillekin. Raamatullisen vuotensa päätteeksi A. J. Jacobs sai vaimonsa kanssa kaksoset.

Amen.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi