Sukupolvihuijaus

Nämä vaalit ratkaisee supersankari nimeltään Indeksimies. Hänen Clark Kent -nimensä on Vilho Tiainen, ja törmäsin häneen äskettäin Sdp:n tilaisuudessa Tikkurilassa. Tiainen, 72, on Seniorien Agora -yhdistyksen aktiivi ja vaalikenttiä kiertävä lobbari.

Olen seurannut vaalitilaisuuksia Kolarista Korsoon ja huomannut, että kaduilla ja kapakoissa puhutaan ihan eri teemoista kuin tv-tenteissä. Telkkarissa pamistaan alkuun puoli tuntia euroalueen lainatakuista ja vakausmekanismeista. (Jutta Urpilainen on tosin omaperäisesti yhdistänyt takuut ja vakauksen, sillä hän on ensimmäisestä vaalitentistä lähtien puhunut "takuuksista".) Vaalikentillä polttavimpia teemoja on kolme: taitettu indeksi, takuueläkkeet ja omaishoito.

Se johtuu eläkeläisistä, jotka kansoittavat vaalitilaisuuksia kaikkialla. Heidän huolensa ovat toki tärkeitä. Omaishoitajien asema on yhä surkea, eikä sitä ole onnistuttu parantamaan puheista huolimatta. Yhä selkeämpi luokkajako koskee myös eläkeläisiä. On köyhät ja sairaat vanhukset ja sitten rahaa käyttelevät aktiiviset ikäihmiset. Mutta juuri tästä syystä Indeksimiehen käppyrät eivät kelpaa patenttiratkaisuksi kaikille.

Taitettu indeksi tarkoittaa sitä, että eläkkeet seuraavat 80-prosenttisesti kuluttajahintojen kehitystä ja 20-prosenttisesti ansiotulojen kehitystä. Agoralaiset vaativat puoliväli-indeksiä, jossa puolet eläkkeestä määräytyisi ansiotason ja puolet kuluttajahintojen perusteella. Taitettuun indeksiin kiteytyy näiden vaalien keskeinen sukupolviasetelma. Ne ehdokkaat, jotka kalastelevat ääniä sen korjaamisella, ovat valmiita ottamaan melkoisen vipin tulevilta sukupolvilta.

Tähän lankeaa myös osa nuoremmista ehdokkaista, joiden näkemyksiä vaalikenttiä kiertävät eläkeläiset tenttaavat. Kun juniori on muutamat vaalit kuunnellut indeksimiehiä, hänestä saattaa kuoriutua senioreja kosiskeleva mummomagneetti.

"Taitettu indeksi on oikeastaan ainoa asia, jolla on koetettu helpottaa nuorempien ikäluokkien taakkaa", Sdp:n ehdokas Osku Pajamäki väittää tuoreessa Perintö vai perintä -kirjassaan. Jos puoliväli-indeksi otettaisiin käyttöön, laskun maksaisivat pienet, työssäkäyvät ikäluokat, Pajamäki toteaa. Ja hyödyn puolestaan korjaisivat erityisesti mittavia eläkkeitä nauttivat suuret ikäluokat, eivät suinkaan pienituloiset vanhukset.

Tällaisilla puheilla ei kalastella ääniä, ja Pajamäki tietää sen. Ennen edellisiä eduskuntavaaleja hän julkaisi samoista teemoista tylyn pamfletin Ahne sukupolvi.

Tällä kertaa Pajamäki on haastatellut kirjassaan muun muassa Sauli Niinistöä ja Sixten Korkmania. "Sanon vain, että minun sukupolveni, suuret ikäluokat, olisi voinut maksaa enemmän", Korkman toteaa eläkejärjestelmästä.

Pajamäen mukaan hän haluaa estää sukupolvihuijauksen. Eläkkeet, hoivamenot ja ympäristökysymykset on tiedostettu, mutta ikävät ratkaisut on tarkoituksella lykätty tulevaisuuteen.

Pajamäen kärjekkyys saa monet taatusti jälleen takajaloilleen. Joku saattaa kysellä, miten ne nelikymppiseksi varttuneet pullamössöt kehtaavat vieläkin valittaa, vaikka perintöä työnnetään eteen hopeatarjottimella.

Esimerkiksi 1980-luvulla syntyneet keskustalaiset "nintendo-sukupolven" edustajat päätyvät aika samanlaisiin johtopäätöksiin kuin Pajamäki viime vuonna ilmestyneessä Uusi luku -kirjassaan, mutta he korostavat haluavansa välttää turhaa vastakkainasettelua sukupolvien välillä. Keskustatoivojen mielestä konfliktiasetelman takia moni ei edes kiinnostu sukupolvipolitiikasta.

Siihen on raadollisempiakin syitä. Jos joku puoluejohtajista puhuisi tv-väittelyssä sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, siinä lohkeaisi useampi prosenttiyksikkö kannatuksesta. Siksi he puhuvat mieluummin vaikka niistä takuuksista.

Kyllästyttääkö kakofonia, ällöttääkö älämölö? Tällä palstalla kolumnisti etsii hälinän keskeltä säväyttäviä ilmiöitä ja hiljaiseksi vetävää puhetta.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi