Amerikan varjoja metsästämässä

Pitkä asuminen muualla auttaa näkemään paremmin Yhdysvaltoja

 Kun osaa, niin osaa. Näin on sanottava yhdysvaltalaisen Marianne Wigginsin uudesta romaanista The Shadow Catcher, jonka lukeminen on kuin upean jazzimprovisaation kuuntelemista.

Kahdeksan romaania ja kaksi novellikokoelmaa julkaisseen Wigginsin (s. 1947) kerronta on kiehtova sekoitus soljuvaa harmoniaa ja yllättäviä staccatoja, jotka vetoavat eurooppalaiseen lukijaan. Hyvä niin, sillä romaania kantaa lempi-inhokkimme Amerikka.

Tässä on kirjailija, lukija pakostakin ajattelee, jonka näköala omaan kulttuuriinsa on riittävän laaja ja monitasoinen — siis uskottava.

Wiggins asui parikymmentä vuotta Euroopan suurkaupungeissa ennen muuttoaan takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 2005. Voi olla, että kenen tahansa kirjailijan on edelleen hyvä poistua joksikin aikaa kotimaasta voidakseen kirjoittaa siitä sellaisena kuin se on.

Yhdysvaltalaisista kirjailijoista mieleen tulee myös Berliinissä asuva Jeffrey Eugenides, jonka muutaman vuoden takainen Pulitzer-palkittu Middlesex onnistuu kuvaamaan Yhdysvaltoja, amerikkalaisuutta ja siirtolaisuutta syvästi ja ymmärtävästi.

Wigginsin uutuuden nimi viittaa valokuvaaja Edward C. Curtisiin, joka kuvasi intohimoisesti 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Amerikan alkuperäisväestöä kaikessa asukomeudessaan. Kuvattavat kutsuivat Curtisia varjon nappaajaksi. Oikeasta elämäkerrasta ei ole kuitenkaan kysymys, sillä Wiggins on suurimmaksi osaksi kuvitellut Curtisin ja tähän onnettoman kylmäkiskoiseen mieheen rakastuvan Claran tarinan.

Feministinä tunnettu Wiggins on kiinnostuneempi Clarasta kuin Edwardista ja hänen mielenkiintonsa sammuu kokonaan siinä vaiheessa, kun Curtis alkaa saavuttaa kuuluisuutta. Tuo tieto on Wigginsin mielestä kaikkien saatavilla: valokuvina ja muina historiallisina dokumentteina.

Yhtä johdonmukaisesti kuin Wiggins kuvitteellistaa Curtisit, hän fiktionalisoi myös itsensä Marianne Wiggins -nimiseksi kirjailijaksi, joka etsii ja peilaa Curtisin tarinan lomassa omaa amerikkalaista identiteettiään ja perheensä historiaa. Tämä Wiggins liikkuu nyky-Amerikan sankaritarinoita ahnehtivassa Hollywoodissa, peilaa sieluaan Kalifornian ja Nevadan autiomaassa ja pohtii identiteetin varastamista koko maailman ihmeet arkkitehtuuriinsa kopioineessa Las Vegasin metamaailmassa. Wigginsin Las Vegas -kuvaus on herkullinen, parasta matkakirjallisuutta aikoihin.

Romaanihenkilö Mariannen kirja Curtisista on jo julkaistu. Romaani avautuu pisteliäällä kuvauksella Hollywood-elokuvaneuvottelusta. Hollywood haluaa tehdä Curtisista sankarielokuvan eikä ota kuuleviin korviinsa Wigginsiä, jonka mielestä Curtis on kaikkea muuta: tunteeton mies, joka hylkää sekä lapsensa että vaimonsa kunnianhimossaan.

Kaiken lisäksi Curtis – ja tämä on totta – lavasti kuuluisat valokuvansa reservaateissa joskus jopa niin, että samat ihmiset esittivät kuvissa eri heimojen jäseniä.

Eri päähine: eri intiaani, tarkoitus pyhittää keinot, hei, tämähän on Amerikka, missä kaikki on kaupan!

Romaanissa on sekä Curtisin muotokuvia että Wigginsin perhevalokuvia, kokonaisuuden olennaisena osana, ei irtokuvina. Wiggins onkin sanonut, että olisi valokuvaaja, ellei olisi tarinankertoja. Nousujohteinen kirjailijaura keskeytyi 1989 Lontoossa, kun edellisvuonna Salman Rushdien kanssa avioitunut Wigginskin joutui pakomatkalle ajatollah Khomeinin julistaman fatwan vuoksi. Pariskunta erosi vuonna 1993.

Wigginsin tunnetuimpia teoksia ovat John Dollar (1989), Eveless Eden (1995) ja Evidence of Things Unseen (2003), joka oli vuoden 2004 Pulitzer-palkintoehdokas. Hän opettaa kirjoittamista Los Angelesissa sijaitsevassa yksityisessä Etelä-Kalifornian yliopistossa.

Kirjailija-Wiggins, se oikea, tunnetaan intensiivisyydestään ja suorasanaisuudestaan, varsinkin silloin kun hän arvioi kollegojensa kirjoja sanomalehdissä. Pyysin Wigginsiltä haastattelua, mutta hänpä heittäytyi nenäkkääksi.

"Olen ymmälläni", Wiggins kirjoitti sähköpostissaan. "Miten maa, joka ei ole ollut 20 vuoteen kiinnostunut kirjoistani, yhtäkkiä haluaisi kirjoittaa Shadow Catcherista?" Ei auttanut, vaikka selitin, että lehdet saattavat olla kirjankustantamoja fiksumpia. Joka tapauksessa: The Shadow Catcher on hieno romaani, suomennoksen arvoinen.

Marianne Wiggins: The Shadow Catcher. Simon & Schuster. 323 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi