Christa Wolfin itsetutkiskelu kerää haukkuja ja kiitosta

Menestyskirjailija käy uudessa teoksessaan läpi Stasi-menneisyyttään.

Saksalaiskirjailija Christa Wolf, 81, on tunnetuin entisessä Itä-Saksassa aloittaneista kirjailijoista. Nobelisti Günter Grassin kanssa hän on Saksan merkittävimpiä ja kansainvälisesti arvostetuimpia nykykirjailijoita.

Molemmat heistä tietävät, miltä tuntuu joutua medioiden hyökkäysten kohteeksi.

Grassin kompastuskiveksi muodostui kirjailijan vuosikymmeniä myöhässä paljastama tieto Waffen SS -jäsenyydestään.

Wolfin kohtaloksi koitui hänen Berliinin muurin murtumisen jälkeen tekemänsä paljastus, että hän ei ollut vain Stasin kiikarissa, vaan myös sen ilmiantaja 1950-luvulla.

Julkisuudessa uutinen "linkosi hänet ihmisenä olemisen toiseen luokkaan", kirjailija kirjoittaa vastailmestyneessä kirjassaan, Stadt der Engel oder The Overcoat of Dr. Doctor Freud (Enkelten kaupunki tai tohtori Freudin päällystakki).

Kirja on totta ja tarua yhdistelevä omaelämäkerrallinen romaani. Se on itsetutkiskelu, jonka keskeisin kysymys koskee syyllisyyttä ja sitä, kuinka sen on voinut unohtaa.

Jaetussa Saksassa Wolf oli koko Saksan kirjailija, kiitelty ja juhlittu. Hän kuului maan kommunistiseen puolueeseen, mutta nosti äänensä myös vallassaolijoita vastaan. Stasin hänestä keräämät tiedot kattavat yli 40 asiakirjaa.

Mutta lisäksi oli kolme asiakirjaa käsittävä "tekijäaineisto". Vaikka niistä kävi ilmi, ettei kirjailija ollut kertonut oikeastaan mitään, uutinen levisi ja paisui.

Wolf tunsi joutuneensa mediakampanjan uhriksi. Uudessa kirjassaan, ensimmäisessä 14 vuoteen, hän palaa tapahtumiin.

Kirja kertoo miten uutisvyöry ajoi Wolfin eksistentiaaliseen kriisiin. Mutta sitten hän ymmärsi, että oli "aika kääntää vielä kerran kaikki ylösalaisin".

Stasin tekijädokumentit saivat kirjailijan tutkimaan, kuka hän on ja mitkä asiat ovat vaikuttaneet hänen kehitykseensä.

Kirjassa kerrotaan Wolfista nuorena kommunistina, emigranteista, jotka tulivat takaisin rakentamaan "parempaa Saksaa" sekä "ajasta kun oltiin nuoria, täynnä voimaa ja toivoa". Sitten seurasivat pettymykset naiivien illuusioiden hajotessa. Mutta maahan jäätiin, koska "vaihtoehtoa ei ollut".

Myös Yhdysvalloissa kirjailija törmäsi Saksan menneisyyteen. Hän kulkee kirjailija Thomas Mannin ja muiden emigranttien jalanjälkiä ja huomioi sarkastisesti ihmisten kiittelevän saadessaan näin runsaasti saksalaista kulttuuria. Hän tutustuu juutalaiseen emigranttiyhteisöön, jossa uskotaan, että heidän ehtymätöntä suruaan lieventää vain se kun löytyy saksalainen, jolle kertoa siitä.

Kirjasta ei puutu huumoriakaan. Wolf kertoo matkustaneensa kuin uhmaten Yhdysvaltoihin juuri kartalta kadonneen DDR:n passilla. Se oli vielä voimassa.

Kirjaa on haukuttu, mutta myös kiitelty. Arviot eivät ole kohdistuneet ensi sijassa Wolfin kirjailijakykyihin, vaan hänen luonteeseensa.

Kirjasta näkyy "itsesääli ja hurskaus", tuomitsee Die Zeit-lehti. Frankfurter Rundschau kirjoittaa "sietämättömästä" teoksesta.

"Näin raikkaan itseironinen on Christa Wolf ollut tuskin koskaan ennen", ihaillaan Tagesspiegel-lehdessä.

Saksalaiskriitikot tunnetaan kovista sanoistaan. Wolfin kirjan saamista arvioista heijastuu Saksojen työläs ja päättymätön yhteen kasvaminen. Itäsaksalaisten intellektuellien odotetaan ansaitsevan pääsylippunsa yhdistyneeseen Saksaan tuomitsemalla DDR:n. He itse taas tuntevat, että heidät nähdään jotenkin huonompina.

Kirjan lopun voi lukea vastauksena tällaisiin odotuksiin. Kertoja voittaa kriisinsä ja löytää uutta itsetuntoa. Kävellessään Los Angelesin kaduilla hän kysyy, ovatko ympärillä kulkevat ihmiset syyttömiä ja olisiko hänestä tullut "toisissa, oikeissa olosuhteissa toinen ihminen, viisaampi, parempi?"

Christa Wolf, Stadt der Engel oder The Overcoat of Dr. Freud,

Suhrkamp Verlag, 2010, 414 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi