lauantai 26.5.2012 | Minna, Vilma  Onnittele e-kortilla
MAAILMAN KIRJAT Palstalla kerrotaan mitä maailmalla luetaan

Ensimmäisen piirin alkuversio on merkkiteos

Solženitsynin sensuroimaton mestariteos tekee selvää vesitetystä versiostaan.

20.7.2010 3:00

Kirjailija Aleksandr Solženitsyn jakoi karkotuksensa jälkeen nimikirjoituksia junan ikkunasta Baselin asemalla oleville ihmisille.

Kirjailija Aleksandr Solženitsyn jakoi karkotuksensa jälkeen nimikirjoituksia junan ikkunasta Baselin asemalla oleville ihmisille.

Nuori neuvostodiplomaatti Volodin sinetöi kohtalonsa yhdellä puhelinsoitolla jouluaattona 1949. Hän tekee nimettömän ilmiannon, maanpetoksen.

Tekoon hänet ajaa kysymys, joka ei jätä rauhaan: Jos elämme jatkuvassa pelossa, voimmeko pysyä ihmisinä? Puhelu katkeaa tavalla, josta Volodin ymmärtää, että häntä on kuunneltu. Volodinin kysymyksestä tulee johtava lanka Alexander Solženitsynin romaaniin Ensimmäinen piiri.

Kun omakohtaisiin vankilakokemuksiin perustuva romaani julkaistiin ensimmäisen kerran, se oli tulenarkaa, rautaesiripun takaa salakuljetettua materiaalia.

Saadakseen romaaninsa läpi Neuvostoliitossa Solženitsyn oli leikellyt ja laimentanut alkuperäistä käsikirjoitustaan. Kun tämäkään ei auttanut, hän päätyi luovuttamaan tekstin länteen, ja The First Circle ilmestyi lyhennetyssä muodossaan vuonna 1968.

Nyt maailma on muuttunut kylmän sodan ajoista niin, ettei Nobel-kirjailijan kohuteoksen leikkaamaton versio enää kohahduta. Alkuperäinen teksti ilmestyi venäjäksikin (Ranskassa tosin) jo vuonna 1978.

Tämä ensimmäinen englanninkielinen laitos on silti merkkitapaus, eikä vähiten Harry T. Willettsin loistavan käännöksen ansiosta. Mikä parasta, teos on selkeästi vesitettyä versiotaan parempi.

Romaani on kuvaus Moskovan liepeillä sijaitsevasta Marfinon eliittivankilasta, sen työntekijöiden ja asukkaiden elämästä joulun päivinä vuonna 1949. Vankilaan on koottu eri alojen huipputiedemiehiä.

Kaksi tutkimusyksikköä on ylitse muiden. Toinen rakentaa salaista puhelinta Stalinille, toinen keskittyy puhelinäänen koodaamiseen.

Työ saa uutta potkua, kun tehtäväksi annetaan tuntemattoman maanpetturin henkilöllisyyden selvittäminen puhelinkeskustelun perusteella. Vangeille onnistumisesta luvataan vapautta, virkakoneiston vastuuhenkilöiden unelmoidessa Stalin-mitalista, tai edes päänsä säilyttämisestä.

Kahden romaaniversion välinen ero kristalloituu alkukohtauksessa. Laimennetussa versiossa Volodin soittaa perhelääkärille varoittaakseen tätä jakamasta uuteen lääkkeeseen liittyvää tietoa länsikollegojen kanssa. Täydessä versiossa puhelu menee Yhdysvaltain lähetystöön ja koskee atomipommivakoilua.

Viedessään puhelun Marfinoon koodattavaksi romaani yhdistää jännitysnäytelmät Volodinin paljastumisesta ja vankien kamppailusta omantuntonsa kanssa. Onko maanpetturuus tuomittavaa, jos pettää moraalittoman valtion? Olisiko yhteistyöstä kieltäytyminen ja siirto Siperiaan pienempi paha kuin "hyvän" maanpetturin suojeleminen?

Suuri teema on inhimillisen arvokkuuden säilyttäminen pelon ja valehtelun ilmapiirissä. Vangit eivät enää pelkää, koska heiltä on viety kaikki. Vankilan toiminnasta Stalinille vastaavan komentoketjun jokaisella miehellä sen sijaan on paljon menetettävää. Kylmäkiskoisinta julmuria myöten he elävät jatkuvassa pelossa ja joutuvat myymään arvokkuuttaan.

Romaanin 96 lukua (lyhennetyssä 87) antavat vuorollaan äänen lähes jokaiselle 58 hahmosta, Stalinia myöten. Lyhennetystä versiosta puuttuu muun muassa tärkeä luku, jossa matemaatikko Nerzhin ja marxismille yhä lojaali kielitieteilijä Rubin väittelevät sosialismin arvosta ja atomipommiin liittyvistä moraalisista valinnoista. Poissa ovat myös insinööri Sologdinin kristillisyys ja Volodinin toisinajatteleva Avenir-eno, jonka tapaaminen lopullisesti sinetöi Volodinin valinnan.

Suomeksi romaanista on saatavissa vain lyhyempi versio ('Ensimmäinen piiri', 1970). Solženitsynin suomalainen kustantaja Tammi ei tällä hetkellä suunnittele täyspitkän version julkaisemista.


Alexandr Solzhenitsyn. In the First Circle (trans. Harry T. Willetts). Harper Perennial 2009. 741 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.