Gayromaanin (vaikeat) vuosikymmenet

Edmund White kartoittaa amerikkalaisen homomiehen elämää

 Edmund White (s. 1940) on laajassa kirjallisessa tuotannossaan pysytellyt teemoilleen uskollisena: hänen kirjojensa perspektiivi on kauttaaltaan "gay". Vuosikausia Ranskassa asunut White on myös tutkinut Jean Genet'ä ja Marcel Proustia.

Vierastaako umpiheterolukija gayromaanien rajattua aihepiiriä? Hurmaavan leikkisä shakespeareläinen kisailu, jollainen löytyy Alan Hollinghurstin romaanista The Spell (1998), voi esimerkiksi Dennis Cooperin kirjoissa kääntyä väkivallan ja pornon puolelle.

Kun gayromaani lähestyy mainstreamia, valtavirtaa, se saa uusia lukijoita. Michael Cunningham kyseenalaistaa heteronormatiivisia perhekuvioita romaanissaan Koti maailman laidalla (1991). David Leavitt ja San Francisco-kirjailija Armistead Maupin käsittelevät puolestaan kirjoissaan sekä homo- että heteroaiheita.

Edmund Whiten omaelämäkerrallinen romaanisarja sijoittuu eri vuosikymmenten kulttuuri-ilmapiiriin, alkaen 1940-luvun Yhdysvaltain vanhoillisesta keskilännestä kirjassa A Boy's Own Story (1982).

Whiten lapsuutta leimasi autoritäärisen liikemiesisän ja alkoholisoituneen psykologiäidin avioero. Romaanissa The Beautiful Room Is Empty (1988) hän kuvaa viehättävästi taiteilijanuoria 1950-luvun Chicagossa.

Kuten Andrew Holleran, White kartoittaa sitä yhteiskunnallista, psykologista ja seksuaalipoliittista prosessia, jonka seurauksena tuhannet nuoret homomiehet saapuivat 1960- ja -70-luvuilla New Yorkiin ja loivat oman, miltei hermeettisesti suljetun gaykulttuurinsa.

Laajassa romaanissa The Farewell Symphony (1997), White kertoo vaikeista vuosistaan nuorena kirjailijana New Yorkissa, seksiaddiktiostaan, aidsin tragediasta, omasta hiv-tartunnastaan ja ystävien kuolemasta. Näihin ystäviin kuuluivat muiden muassa Michel Foucault ja runoilija James Merrill.

Kaiken tämän hän kertaa kirjassa My Lives (2005).

Whiten proosa on useimmiten nautinnollista luettavaa ja sitä leimaa lempeä itseironia ja huumori.

Novellikokoelma Chaos (2007) antaa hyvän läpileikkauksen teemoista, joita White käsittelee yhä uudestaan. Niminovellin Jack on ylipainoinen ja ikääntyvä kirjailija, jonka selkää kolottaa ostetun seksin jälkeen.

Pikaruokabaareissa aamutunneilla nuokkuvat nuoret homomiehet kuluttavat rahansa huumeisiin ja mielettömän korkeisiin vuokriin.

Gayromaaneissa naiset loistavat ymmärrettävistä syistä poissaolollaan. Whiten kirjoissa he ovat joko iäkkäitä ranskalaisia aatelisnaisia, lesboja tai heteromiehiin pettyneitä, kauniita ja älykkäitä faghageja, kuten tarinassa A Good Sport. Kokoelman paras novelli on Give It Up for Billy, jossa ikääntyvä Harold tapaa Floridan Key Westissä valkoisen zimbabwelaisen Billyn. Onko Billy itse asiassa straight ja käyttääkö hän Haroldia vain hyväkseen?

Romaani Hotel de Dream (2007) sijoittuu 1890-luvulle. White kertoo osittain fiktiivistä tarinaa nuorena kuolleesta kirjailija Stephen Cranesta (1871–1900). Keuhkotautiin sairastunut, Englantiin muuttanut Crane sanelee viimeisinä elinviikkoinaan avovaimolleen Coralle tarinaa kodittomasta poikaprostituoidusta ja tämän suhteesta varakkaaseen ja naimisissa olevaan Theodoreen. Vapaamielinen Cora piti Hotel de Dream -bordellia Floridassa.

Cranea oli oikeasti kiehtonut nuori meikattu poika, johon hän oli tutustunut New Yorkissa. Hän kirjoitti pojasta novellin, mutta tuhosi käsikirjoituksen. Cranella ei tiettävästi ollut suhdetta poikaan, mutta Whiten romaanissa Theodore on häneen toivottomasti rakastunut. Monimutkaista syntaksia suoltava Henry James vilahtaa ohi polkupyörällään, ehkä liiankin nopeasti. James on romaanihenkilönä harvinaisen ihastuttava. Hänestä voi lukea enemmänkin irlantilaissyntyisen Colm Toíbínin palkitussa romaanissa The Master (2004). Hotel de Dreamin eri tasot nivoutuvat kiitettävästi yhteen. Lopussa lukijan tekee mieli parahtaa: mitä menit tekemään, Henry James? Romaanin loppu – Cranen käsikirjoituksen tuikkaaminen tuleen – kuvastaa kuitenkin sitä, että homoseksuaalisuudesta oli pakko vaieta pitkälle 1900-luvulle, tietyssä mielessä aina meidän päiviimme saakka.

Edmund White: Chaos. Carroll & Graf. 184 s.

Edmund White: Hotel de Dream. Bloomsbury. 228 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi