Harry Potterin tylympi teoria vie Machiavellin jäljille

Velhopojan seikkailut voivat auttaa ymmärtämään kansainvälistä politiikkaa

 Tarinat alkujaan yksitoistavuotiaan Harry Potterin kypsymisestä Tylypahkassa eturivin velhoksi eivät ainakaan pintapuolisesti tarkasteltuna sisällä mainittavia poliittisia latauksia. Kansainvälisen politiikan koviksi koetuilla tosiasioilla ja Potter-kirjojen mielikuvitusmaailmalla ei näyttäisi olevan mitään yhteistä. Daniel H. Nexon ja Iver B. Neumann sekä heidän toimittamansa kirjan Harry Potter and International Relations tutkijat ovat toista mieltä.

Yhteydet eivät ehkä ole yhtä ilmeisiä kuin Tarzanissa, James Bondeissa, Tinteissä tai Tähtien sodassa, mutta myös Potter-kirjat tarjoavat heistä mainion väylän siihen kielen, identiteettien, arvojen, symbolien, myyttien ja mielikuvien maailmaan. Niihin nojaavat monet sotaa, kollektiivista väkivaltaa ja yleisemmin kansainvälisestä politiikkaa koskevat käsitykset nojaavat.

Jo kirjasarjan maailmanmenestys tekee siitä Nexonin ja Neumannin mielestä kiinnostavan tutkimuskohteen. Pottereita on vuodesta 1997 lähtien myyty 300 miljoonaa kappaletta. Käännöksiä on tehty yli 60 kielelle ja kirjojen pohjalta on tuotettu viisi menestyselokuvaa.

Potter-hahmon luoja J. K. Rowling päihittää varallisuudessa jopa Englannin kuningattaren. Hänestä on tullut ensimmäinen kirjojen kirjoittamisella yli miljardin dollarin omaisuuden ansainnut henkilö.

Patricia Goff kirjoittaa teoksessa viihteestä globalisaatiossa. Uutta siinä on ylikansallisten mediajättien koon kasvaminen, niiden lukumäärän supistuminen ja se, että yhdessä yrityksessä hoidetaan tuotannon koko ketju: aineiston synnyttäminen, käsittely ja jakelu.

Yksi ja sama yritys – Potterin tapauksessa Time Warner – hyödyntää brändiä paitsi painettuna myös elokuvassa, videoissa, televisiossa sekä internetissä.

Potter sopiikin hyvin jaeltavaksi monien kanavien kautta, sillä siinä on jokaiselle jotakin. Potterin hahmoon sisältyy yleispäteviä aineksia lähinnä brittiläisestä sisäoppilaitosmaailmasta sekä kristinuskosta ja pohjoisesta mytologiasta.

Käännösten yhteydessä mukaan on sekoitettu paikallisia elementtejä. Harry Potter ei ole kaikkialla sama, vaan eri kulttuureihin sopeutettujen versioiden välillä on suuriakin eroja.

Potterin menestys ei perustu yksinkertaiseen sisältöön vaan yltäkylläiseen ja usein myös kantaaottavaan kerrontaan – varsinkin pyhään ja myyttiseen maailmaan.

Myytit ja fantasia tekevät mahdolliseksi maailmanlaajuisen läpimurron paljon paremmin kuin esimerkiksi politiikka. Oikeastaan vain terroristin hahmo saattaisi kyetä edes jotenkin kilpailemaan velhojen ja muiden esimodernin maailman taruhahmojen kanssa.

Hyvän ja pahan välinen taistelu on kulttuurisesti yhä tärkeä, mutta kansainvälisen politiikan puolella se on liudentunut niin epämääräiseksi, että rajojen selkeys on palautettavissa vain mielikuvituksen alueella.

Viihdefantasia voi tulla yleisesti merkittäväksi lähinnä tukemalla tietyn maailmankuvan uskottavuutta. Vaikutelma siitä, että "näinhän asiat todella ovat" voi muodostua niin vahvaksi, ettei siihen pure minkäänlainen epäily tai kritiikki.

Pottereissa maailma nähdään tylynä paikkana. Jatkuvasti toistuvia konflikteja ratkotaan noitakeinoin, urheilulla tai sotimalla. Rotuun ja elinpiirien rajoihin liittyvät kiistat – ennen kaikkea ihmisten ja velhojen ristiriidat – muodostavat yhden sarjan keskeisistä teemoista.

Nuoren sankarivelhon tehtävänä on vastustaa ja viivyttää Voldemortin edustamien pahojen voimien väistämätöntä paluuta. Tehtävä on vaativa ja samalla lohduton: kamppailua käydään tauotta eikä pahaa voi lopullisesti hävittää.

Martin Hall kiinnittää artikkelissaan huomiota siihen, että Potterien maailmankuvalla on selviä yhtymäkohtia realistiseen teoriaan, joka on ollut kansainvälisessä politiikassa vahvassa asemassa Machiavellista lähtien.

Potterien tavoin myös realismin perusvireenä on pelko, sillä valtioiden väliset suhteet mielletään kamppailuna, johon liittyy alituinen väkivaltaan turvautumisen uhka. Uhkaan ei voi teorian mukaan vaikuttaa esimerkiksi arvoilla tai moraalilla, sillä ratkaisevia ovat valta ja voima.

Hall käyttää Pottereita kansainvälisen politiikan teorioiden kriittisenä peilinä. Hän lähtee siitä, että Potterien tavoin myös näitä teorioita voidaan pitää juonellisina tarinoina, jotka nojaavat tragedian tyyliin.

Realismi hyödyntää ennen kaikkea niitä kulttuurin perusvirtauksia, joiden mukaan ihmisen omien pyrkimysten ja maailman todellisen olemuksen välillä on ylittämätön kuilu. Kansainväliseen voimapolitiikkaan on vain sopeuduttava, sillä ihmisen ja yhteiskunnan tavanomaiset arvot ja politiikka eivät tällä alueella päde.

Tuntuu vapauttavalta katsoa teoriaa tarinana. Realismi ei ole yleispätevä teoria vaan edustaa ainoastaan kansainvälisen politiikan yhtä mahdollista tulkintaa.

Martin Hall puhuu "myyteistä metodologiana" luonnehtiessaan omaa, hieman yllättävää lähestymistapaansa. Myytit eivät edusta hänelle mitään primitiivistä harhaluuloa. Myytit ovat aineistoa, jonka varaan meidän on aina rakennettava käsityksemme asioiden olemuksesta, maailman mielekkyydestä sekä omasta paikastamme sen puitteissa.

Näin käsitettynä myös Harry Potter -kirjat saattavat olla varsinainen aarreaitta jopa kansainvälisen politiikan olemuksen pohtimiseen.

Kirjoittaja on erikoistutkija.

Daniel H. Nexon and Iver B. Neumann (toim.), Harry Potter and International Relations. Rowman & Littlefield, 2006.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi