Kirovin murha ei vanhene

Stalin ei ollut murhan takana, mutta käytti sitä opposition tuhoamiseen.

Neuvostoliiton historian käännekohtia oli Leningradin puoluejohtajan Sergei Kirovin murha 1. joulukuuta 1934. Siitä Stalin käynnisti "suuren terrorin", jonka myllyssä miljoonat teloitettiin tai vietiin nääntymään vankileireille.

Levisi huhu, että Stalin oli itse murhauttanut mahdollisen kilpailijan ja hankkinut samalla syyn sortotoimiin. Kirovin murha on jäänyt mysteerinä vaivaamaan Venäjää niin kuin presidentti John F. Kennedyn murha Yhdysvaltoja.

Nyt Yalen kuuluisassa sarjassa on julkaistu tuhti dokumenttiteos, joka tuo selkoa asiaan. Tekijä on amerikkalainen, Matthew E. Lenoe, mutta taustalla on venäläisten tutkijoiden ja arkistojen vahva panos. Suuri osa jutun tutkinta-aineistoista tulee ensi kertaa julki.

Dokumentit kaatavat monta luuloa. Käy ilmi, että murhaaja toimi yksin; hän oli tasapainoton, työttömäksi joutunut entinen puoluejäsen. Kirovin henkivartijan kuolema seuraavana päivänä ei ollut salaliiton peittelyä, vaan aito liikenneonnettomuus.

Kirov oli väitettyä lojaalimpi stalinisti. Stalin ei murhauttanut häntä, mutta käytti murhaa hyväkseen nujertaakseen vanhat oppositiot.

Tämä ei ollut valmiiksi suunniteltua, vaan keksittiin vasta runsas viikko murhan jälkeen. Silloin pidätetyt alkoivat "tunnustaa".

Tämä kuva tuskin enää kokonaan kaatuu, vaikka uusiakaan käänteitä ei voi sulkea pois. The Kirov Murder and Soviet History -teoksen lisäansiona on paneutuminen siihen, mistä ja miten ovat saaneet alkunsa ne luulot, jotka nyt osoittautuvat vääriksi. Historian käytön kulmasta selittyvät myös monet Hruštšovin ajan tutkinnan juonteet.

Stalin ei siis ollutkaan joka siirtonsa ennalta laskelmoinut itsevaltias, vaan sattuman ja tilanteen armoilla niin kuin muutkin historiassa, ja välillä hyvin peloissaan.

Suomalaiseen silmään pistää muuan detalji.

Stalin lähimiehineen tuli Leningradiin heti seuraavana päivänä selvittämään murhaa, saattajinaan 200 henkivartijaa. Päämajaksi otettiin Kirovin entinen toimisto. Kun joukko tuli Smolnan pääkäytävää, Stalin oli keskellä ja edellä kulki sisäministeri Jagoda nagan kourassaan, huutaen:

"Kaikki, kasvot seinää vasten! Seiskää asennossa!"

Näin kuvaili tapauksen tutkijoille 20 vuotta myöhemmin puoluevirkailija A. Tammi. Kuka ihme se sellainen oli? Ja vielä elossa kaiken jälkeen.

Matthew E. Lenoe: The Kirov Murder and Soviet History. Yale University Press. 832 s.

Kirjoittaja on Turun yliopiston professori.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi