Kuusi kohtaloa kuudesta miljoonasta

Daniel Mendelsohn selvitti sukulaistensa surman Ukrainassa

Daniel Mendelsohn (s. 1960) on tunnettu kriitikko ja antiikin tutkija, joka kirjoittaa häikäiseviä esseitä muun muassa The New York Review of Booksiin.

Teoksessaan The Lost hän matkaa New Yorkista Ukrainaan, jossa Mendelsohnin äidin enon perhe tapettiin toisen maailmansodan melskeissä pienessä Bolechowin kaupungissa. Mendelsohn kuunteli jo lapsena vaarinsa kertomuksia tämän veljestä Shmiel Jägeristä, käväisi vuonna 1912 sukulaistensa luona New Yorkissa.

Miksi hän palasi takaisin lihakauppiaaksi Bolechowiin? Miksi hänen sukulaisensa eivät vuonna 1939 auttaneet Jägerin perhettä pääsemään turvaan Yhdysvaltoihin, Shmielin pyynnöistä huolimatta?

Mendelsohnin vaarin motto oli, että saksalaiset olivat pahoja, puolalaiset vielä pahempia, mutta kaikista pahimpia olivat ukrainalaiset.

Kirjassaan Mendelsohn ei ole kiinnostunut ihmisten syyllistämisestä. Ei ole nuoren ukrainalaisen avioparin syy, että he asuvat talossa, joka aikaisemmin kuului juutalaisille. Mendelsohnia kiinnostaa vain se, mitä tapahtui Shmielin perheelle.

Hän matkustaa ympäri maailmaa Matt-veljensä kanssa, Israelista Australiaan, ja haastattelee eloonjääneitä Bolechowista, iäkkäitä ihmisiä, jotka nuoruudessaan tunsivat Shmielin perheen. Matkat ovat uuvuttavia. Haastattelujen lomassa syödään paljon gefilte fishiä.

Tukholmassa Mendelsohn on kuulevinaan raitiovaunun kellon kilinää, vaikka siellä ei ole raitiovaunuja. Yksi haastateltava ei halua kertoa tietyistä sotaan liittyvistä asioista, ja myöhemmin Mendelsohn saa tietää, että naisen veli toimi yhteistyössä natsien kanssa. Kirjailija ei halua moralisoida tässäkään asiassa.

Tanskassa asuvan Bumon tarina matkasta Kaukasukselle 1940-luvun alussa on uskomaton. Nuoren Bumon tarkoitus oli päästä Iranin kautta Palestiinaan, mutta hän joutuikin Kiinan rajalle asti. Palattuaan kotiin Bolechowin kaupungin kuudesta tuhannesta juutalaisesta oli jäljellä 48.

Shmielin ja Esterin neljä tytärtä tulee vähitellen lukijalle tutuiksi, ja lukija alkaa eläytyä heidän kohtaloihinsa.

Tapettiinko Ruchele jo ensimmäisessä joukkoteloituksessa vuonna 1941? Miten kävi Lorkan ja nuoren Bronian? Liittyikö kaunis Frydka partisaaneihin puolalaisen poikaystävänsä Ciszkon kanssa?

Dom Katolicki -rakennuksessa tapahtuneita rikoksia on miltei mahdotonta kuvitella.

Viittaukset nykymaailman tapahtumiin ovat vähäisiä. Rinnakkain The Lost -kirjan kanssa voi lukea Philip Gourevitchin teosta Ruandan verilöylystä vuonna 1994, jolloin YK ja koko kansainvälinen yhteisö oli tietoinen lähestyvästä katastrofista, mutta ei tehnyt mitään sen estämiseksi.

Matt Mendelsohn vastaa kirjan valokuvista, jotka tuovat mieleen tyylitellyn kuvituksen W. G. Sebaldin yhtä lailla rönsyilevässä romaanissa Austerlitz. Kirjan vaalea irtopäällinen on kuin ohut ajan harso, jonka takaa nuori ja komea Shmiel katsoo lukijaa.

Viimeisellä matkallaan Bolechowiin vuonna 2005 Daniel Mendelsohn löytää vihdoin talon, jota on etsinyt. Siellä Shmiel ja Frydka piileksivät kahden puolalaisen naisopettajan suojelemina.

Ilmiannon jälkeen isä ja tytär ammuttiin talon puutarhaan. Toinen opettajista ja Ciszko vietiin Styjn kaupunkiin hirtettäviksi.

Talon puutarhassa kasvaa vanha omenapuu, hyvän ja pahan tiedon puu, ja ennen kuin Mendelsohn jättää paikan, hän nostaa sen oksalle kiven, ainoaksi muistomerkiksi murhatuille sukulaisilleen.

Daniel Mendelsohn: The Lost. A Search for Six of Six Million. HarperCollins (USA). 512 s.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi