Lili Marleen voitti sydämet kaikilla rintamilla

Toisen maailmansodan hitti-iskelmä täyttää 70 vuotta

  Laulun synnyttämä mielikuva kasarmin edessä olevasta suuresta portista, pimenevästä illasta ja yksinäisen lyhdyn valokeilassa muistelevasta hahmosta ei ole ainutlaatuinen.

Mutta jotain erikoista kaipausta tihkuvassa tekstissä täytyi olla, sillä rintamalinjojen molemmin puolin pidettiin pieni tulitauko juuri silloin, kun saksalainen kabareelaulaja tulkitsi Saksan armeijan radiossa Lili Marleenin. Tietenkin alkukielellä, saksaksi.

Kaikilla toisen maailmansodan rintamilla rakastetun Lili Marleenin tie yhdeksi 1900-luvun suosituimmaksi saksalaiseksi lauluksi ei ollut silti yksinkertainen, saati suunniteltu.

Laulun historiaan liittyy runsaasti vuosien varrella kertynyttä selostetta ja sepitettä, joilla ei ole paljoakaan tekemistä todellisuuden kanssa, muistuttaa espanjalainen tutkija Rosa Sale Rose kirjassaan Lili Marleen – Canción de amor y muerte.

Kirjassaan Rosa Sale Rose yhdistää esimerkillisesti yksityistä mikrohistoriaa ja yleistä makrohistoriaa sekä käyttää hyväksi omaa Saksan kulttuuriin ja natsisymboliikkaan liittyvää tutkimustyötään.

Kirjan nimeen sisältyy myös vihje, joka erottaa alkuperäisen saksalaisen tekstin monista myöhemmistä versioista. Siinä on läsnä Eroksen rinnalla Thanatos – ja kuoleman kultti.

Toinen suureksi vuosijuhlaksi valmistunut teos on amerikkalaisten Liel Leibovitzin ja Matthew Millerin Lili Marlene – The Soldiers' Song of World War II, jossa varsinaisia omia oivalluksia on vähemmän. Mutta se sopii hyväksi kertaukseksi laulun vaiheista varsinkin nyt, kun sen ensimmäisestä levytyksestä pitäisi olla päivälleen 70 vuotta.

Molemmissa tarina on pääpiirteissään sama, eikä niiden pääosassa olekaan laulun tunnetuin tulkitsija Marlene Dietrich, joka levytti oman englanninkielisen käännöksensä vasta 1945.

Viidellekymmenelle kielelle käännetty ja satoja kertoja levytetty Lili Marleen oli alkujaan kolmen kauppa: sanoittaja Hans Leipin (1893–1983), säveltäjä Norbert Schultzen (1911–2002) ja ensimmäisen levylaulajan Lale Andersenin (1905–1972).

Poikkeuksellista oli laulun synnyn satunnaisuus: Leip kirjoitti tekstin 1915 ja Schulzte sävelsi sen hänen tietämättään erään mieslaulajan pyynnöstä vasta 1938. Ja kun Schulzte tarjosi sitä itse Andersenille, esitti hän tyytyväisenä jo tekstistä sävellettyä toista laulua.

Lili Marleenista ei yritetty tehdä siis hittiä, ja kolmenkymmenen "nein"-vastauksen jälkeen Schultze ja Andersen olivat varmoja, että se jäisi levyttämättä. Ensimmäisen painoksen mitätön menestys enteilikin pikaunohdusta, kunnes peliin puuttui taas sattuma.

Natsien miehittämään Belgradiin perustetun radioaseman "tiskijukka", luutnantti Karl-Heinz Reintgen valitsi sen soittolistalle elokuussa 1941 ja loi tahattomasti ilmiön, joka karkasi käsistä. Lili Marleenista kehkeytyi "euroviisu", jota kuunneltiin Pohjois-Afrikkaa myöten.

Kenestä itsensä tanskalaiseksi brändännyt Andersen – syntyjään Liese-Lotte Bunneberg – lauloi? Hän saattoi olla

Radio Belgradea kuunteleville sotilaille kadotetun tai liian kaukana olevan rakkauden ruumiillistuma, mutta ehkä jossain oli oikeakin Lili Marleen.

Tekstin kirjoittanut Leip selitti myöhemmin, että nimi oli yhdiste kahdesta naisesta, joihin hän oli ihastunut Berliinissä 1910-luvun alussa. Toinen oli vuokra-emännän sukulainen Lili ja toinen sairaala-apulainen Marlene, jonka kanssa kokemansa "seksiskandaalin" jälkeen hän kirjoitti Lili Marleenin yhdeltä istumalta huhtikuussa 1915.

Rosa Sala Rose tarjoaa kirjassa toisen selityksen, joka voi vaikuttaa kuvituksellisemmalta, mutta myös todennäköisemmältä.

Esikuva oli Sigmund Freudin siskontytär Lilly Freud, joka seurusteli Hans Leipin kanssa ennen kuin naikin näyttelijä Arnold Marlén.

Miksi sepite kahdesta eri naisesta?

Leip tiesi tietysti, että Natsi-Saksassa olisi ollut taiteellinen ja ehkä muukin itsemurha myöntää sotilaiden ja Adolf Hitlerin ihaileman mielikuvan esikuvan olevan juutalainen. Propagandaministeri Joseph Goebbels yritti saada laulun sinnikkäästi pannaan, koska se ei ollut tarpeeksi "sotilaallinen".

Rosa Sala Rosen kirjan yksi kiinnostava juonne onkin laulun ja sen tekijöiden monisyinen suhde politiikkaan sekä propangandaan.

Olivatko Lale Andersen ja Norbert Schultze natsien kätyreitä?

Andersen kielsi osallisuutensa. Schultzen Lili Marleen avitti pitkälle uralle, jonka alkuaikoina hän sävelsi natsien tilauksesta paljon propagandistista musiikkia.

Propagandan tyylilajiin kuuluu omalla tavallaan myös Lili Marleen. Vaikka legendaan sopisi paremmin, että Schultze sävelsi sen epätoivoisen, ahdistavan tunnemyrskyn pyörteessä.

Laulun alkuperä on paljon arkipäiväisempi, kuten Sala Rose muistuttaa kirjassaan – ja kuten Schultze myönsi myöhemmin.

Hän muokkasi Lili Marleenin samasta musiikillisesta aihiosta, josta oli tehnyt muutamaa vuotta aiemmin radioon – hammastahnamainoksen!

Liel Leibovitz & Matthew Miller: Lili Marlene – The Soldiers' Song of World War II. Norton. 248 s.

Rosa Sala Rose: Lili Marleen – Canción de amor y muerte. Global Rhythm. 219 s. ja cd-levy.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi