Nobel-veikkauksessa ei ole tiedossa varmoja nimiä

Nyt HS:n lukijat voivat äänestää verkossa omaa Nobel-suosikkiaan

maailman kirjat

Taas tuntuu siltä, että vastakkain ovat tutut vastapelurit - Yhdysvallat ja arabimaat. Edellisen kerran Nobelin kirjallisuuspalkinto meni nimittäin arabimaahan vuonna 1988, jolloin akatemia palkitsi alle kuukausi sitten kuolleen egyptiläisen Naguib Mahfouzin. Yhdysvallat taas korjasi potin viimeksi 12 vuotta sitten, kun palkinnon sai Toni Morrison - sitä edellisestä palkinnosta on ehtinyt kulua jo 30 vuotta. Kirjallisuusmaailman ykköspalkinto myönnettiin amerikanjuutalaiselle Saul Bellowille vuonna 1976.

Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saajan veikkaaminen oikein on kuitenkin lähes mahdotonta, koska Ruotsin akatemian viisihenkinen Nobel-komitea onnistuu miltei aina vetämään takataskustaan jonkin yllätyskortin.

Saajan nimi ja kansalaisuus selviävät vasta, kun Ruotsin akatemian vakituinen sihteeri Horace Engdahl avaa Tukholman vanhan Pörssitalon neuvotteluhuoneen oven kello 14 Suomen aikaa joko lokakuun ensimmäisenä tai toisena torstaina ja paljastaa, kenelle on myönnetty 10 miljoonan kruunun eli noin 1,1 miljoonan euron suuruinen Nobelin kirjallisuuspalkinto.

Ehkä eniten tulevan nobelistin nimen arvaamista vaikeuttaa se, että palkintoa tavoittelevien kirjailijoiden nimilista on salainen. Ruotsin akatemia ei anna julkisuuteen ehdokaslistaa, saati finalistien nimiä - kuten yleinen käytäntö on.

Tässä on osin Nobel-palkinnon viehätys. Saajan nimi on aito uutinen - ja valinta joko yllätys tai pettymys.

Sen verran Ruotsin akatemia on valottanut työskentelytapaansa, että se on paljastanut käsittelevänsä aluksi noin 15-20 kirjailijan salaista nimilistaa, joka typistyy yleensä viiteen nimeen Nobel-komitean aloittaessa työnsä. Yksikään tiedotusväline ei ole koskaan saanut käsiinsä näitä listoja.

Siksi voittajan nimeä veikatessa käytetään perusteluiden pohjana usein palkinnon 106-vuotisen historian tarjoamaa statistiikkaa. Keskeisiä mittareita ovat kieli, maa, maanosa, sukupuoli ja kirjallisuuden laji.

Politiikka ei sen sijaan käy yleisavaimesta. Ruotsin akatemia on aina kaihtanut tilannetta, jossa voitaisiin väittää päivänpolitiikan vaikuttaneen päätökseen. Sekin on tosin poliittinen kannanotto - toisin kuin akatemia toivoo.

Entä ketkä ovat tänä vuonna vahvoilla? Oma suosikkini on amerikanjuutalainen prosaisti Philip Roth (s. 1933), joka debytoi jo 1959 ja on edelleen armottomassa vedossa. Hän on yksi suurimmista aikalaiskirjailijoista - elävä klassikko, joka kirjoittaa pirullisen oivaltavasti elämää ja historiaa uusiksi.

En pidä sitä ongelmana, että amerikanjuutalainen kirjallisuus nappaisi toisen Nobel-palkinnon. Selitykseksi riittäköön se, että sen merkitys toisen maailmansodan jälkeisessä maailmankirjallisuudessa on isompi kuin esimerkiksi maagisen realismin tai anglointialaisen kirjallisuuden.

Rothin kova kilpakumppani on Syyriassa syntynyt runoilija Adonis, joka on oikealta nimeltään Ali Ahmed Said. Useita Jasser Arafatin puheitakin kirjoittanut runoilija jätti vankeustuomion jälkeen vuonna 1956 synnyinmaansa ja muutti Libanoniin. Nykyään hän asuu Pariisissa.

Viimeksi runoilija palkittiin vuonna 1996, jolloin palkinto meni puolalaiselle Wis{lstrok}awa Szymborskalle (s. 1923).Tilastojen mukaan Ruotsin akatemia palkitsee runoilijan keskimäärin noin joka neljäs vuosi.

Muita kestoehdokkaita ovat muun muassa belgialainen Hugo Claus, yhdysvaltalainen Don DeLillo, perulainen Mario Vargas Llosa, hollantilainen Cees Nooteboom, Malesiassa syntynyt Edwin Thumboo, uusseelantilainen runoilija Janet Frame, martiniquelainen Eduard Glissant ja Algeriassa syntynyt Assia Djebar. Yksi kestoehdokkaista, indonesialainen Pramoedya Ananta Toer ehti kuolla tänä vuonna.

Yllätyskortti voi myös löytyä Ranskasta ( Yves Bonnefoy, Milan Kundera) tai Kanadasta ( Margaret Atwood, Alice Munro). Ranskaan Nobel-palkinto on mennyt viimeksi 18 vuotta sitten. Kanada kuuluu nollakerhoon.

Reipas valinta olisi myös Somaliassa syntynyt prosaisti Nuruddin Farah, joka palasi kymmenisen vuotta sitten Somaliaan ensimmäisen kerran 22 vuoteen. Hänen henkilöhistoriaansa tiivistyy sodanjälkeisen maailman armoton uusjako, pakolaisuus.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi