Pavlikin sankarimyytin nousu ja tuho

Neuvostolasten ihailema pikkupioneeri olikin vintiö Paška

maailman kirjat

Neuvostoliiton lapset palvoivat kahden sukupolven ajan pikku pioneeri Pavlikin marttyyrimuistoa. He lukivat ja lauloivat hänestä, tekivät luokkaretkiä muistomerkeille ja kirjoittivat aineita aiheesta "Tahtoisin olla Pavlikin kaltainen".

Neljätoistavuotias Pavel Mozorov, hellittelynimeltään Pavlik, auttoi 1930-luvun alussa Stalinia maatalouden kollektivisoinnissa ilmiantamalla sitä vastustavia maanomistajia, kulakkeja, niiden joukossa oman isänsä. Kulakit surmasivat hänet kostoksi.

Englantilainen Venäjän tutkija Catriona Kelly tarttui 2000 Pavlikin myyttiin. Hän matkusti kauas Uralille Pavlikin kotikylään Gerasimovkaan, kolusi paikalliset arkistot, haastatteli elossa olevat todistajat, keräsi myyttiin liittyvät kulttuurituotteet ja purki myytin historialliset kerrostumat.

Sen perusta laskettiin näytösoikeudenkäynnissä, jonka valtion salainen poliisi järjesti vuonna 1932 ja jonka tuloksena Pavlikin isoisä, isoäiti, serkku ja setä tuomittiin kuolemaan pojan murhasta.

Stalinin ajalle tyypillisessä poliittisessa näytösoikeudenkäynnissä todistajat antoivat ennalta sovitut todistuksensa ja syytetyt tekivät aatteellisesti oikeaoppisen tunnustuksen.

Kirjailija Maksim Gorki osallistui innokkaasti myytin rakentamiseen. Gorki oli jo jonkin aikaa käynyt Stalinin kanssa kirjeenvaihtoa kasvatuksesta. Kun hän luki Pavlikin epäitsekkäästi paljastaneen oman isänsä kulakkitoiminnasta, hän näki Pavlikin tarinan kasvatukselliset mahdollisuudet. Tulevaisuuden avaimet olivat ihanteisiin uskovissa lapsissa.

Gorki kehotti kirjailijoita tuottamaan Pavlikista tunteisiin vetoavia kertomuksia ja vaati muistomerkin pikaista pystyttämistä sankarille.

Kuvissa oikeasti tummatukkainen ja tataarin näköinen Pavlik sai vaaleat hiukset ja suuret silmät.

Isän ilmiantaminen oli samalla kertaa myytin huippu ja heikko kohta. Itse Stalinin kerrotaan Pavlikista lukiessaan mutisseen: "Vai ilmiantoi se pikku nilkki oman isänsä!"

Vallankumouskauden lapsi-ihanne muuttuikin Stalinin patriarkallisen hallinnon kaudella vanhemmille ja opettajille kuuliaiseksi.

Myytin merkitys kääntyi päälaelleen Neuvostoliiton romahtamisen myötä.

Pavlikista tuli Neuvostoliiton ilmiantojärjestelmän vastenmielinen esimerkki. Pavlikin patsas Lasten kulttuuripuistossa Moskovassa oli 1991 ensimmäisiä kaadettuja muistomerkkejä.

Toisinajattelija Juri Družnikov julkaisi 1995 kirjan, jossa hän kumosi Gerasimovkan talonpoikia vastaan esitetyt todisteet. Kulakkisalaliittoa ei ollut, vain omaisuuttaan puolustavia rehellisiä talonpoikia.

Pavel Mozorov puolestaan oli juonitteleva vintiö, jonka kutsumanimikin oli todellisuudessa jätkämäinen Paška eikä hellyttävä Pavlik.

Murhatyön tekivät salaisen poliisin agentit. He lavastivat talonpojat syyllisiksi, jotta saivat maatalouden kollektivisoinnille marttyyrin.

Sellainen tarvittiin, koska viranomaiset eivät olleet onnistuneet muuttamaan kylän maista kolhooseiksi kuin vaivaiset 10 prosenttia. Družnikovin mukaan kyseessä oli salaisen poliisin eikä kulakkien murhasalaliitto. Myytti säilyi, mutta merkitys oli muuttunut

Catriona Kelly kaataa tutkimuksessaan molemmat salaliittoteoriat.

Hän on Družnikovin kanssa samaa mieltä siitä, että todisteet isoisää ja muita ns. kulakkeja vastaan ovat suureksi osaksi tekaistuja. Hän ei kuitenkaan luota Družnikovinkaan todisteisiin.

Salaisen poliisin tuskin oli tarkoituksenmukaista tai edes mahdollista järjestää Pavelin murhaa. Kun näytösoikeudenkäynnin tuomarit aikanaan toimivat kulakkivihan vallassa, Družnikovia puolestaan motivoi jälkineuvostoliittolainen KGB-inho.

Kellyn johtopäätös on, että Pavelin surmaan johti joko perheiden välinen perivihollisuus tai nuorukaisten välinen käsistä riistäytynyt uhoilu.

Hänen tutkimuksensa on ennen muuta myytin purkamisen taidonnäyte. Hän yhdistää historiantutkimuksen lähdekritiikin ja kulttuurintutkimuksen tekstikritiikin ja paljastaa myytin poliittiset kerrostumat.

Amerikkalainen pohatta George Soros lahjoitti kolme vuotta sitten 7000 dollaria uuden Pavlik-museon perustamiseen. Tarkoitus on muistaa maatalouden kollektivisoinnin ja neuvostokasvatuksen uhreja.

Näin myytti jatkaa kuin jatkaakin elämäänsä.

Catriona Kelly: Comrade Pavlik. The Rise and Fall of a Soviet Boy Hero. Granta Books. 352 s. 33,50 e.

Kirjoittaja on historioitsija ja emeritaprofessori.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi