Pohjoismaiden ja Venäjän runoilijat esittäytyvät muhkeassa runokeinussa

Suomen nuoret lyyrikot nousevat laajassa antologiassa etusijalle

Mikä on lehmuksenvihreä, painaa 1,6 kiloa, sisältää liki tuhat sivua ja kätkee liepeidensä alle neljällä dvd-levyllä kolmetoista tuntia elokuvaa?

Sehän on Swinging with Neighbours, Carl Diekerin, Aase Bergin ja Paula von Sethin suunnittelema ja kokoama antologia uutta pohjoismaista ja venäläistä lyriikkaa. Kunnianhimoinen ja valikoiva Ersatz-kustantamo julkaisi sen Ruotsissa viime syksynä.

Ruotsalaisissa lehtiarvioissa sitä on kutsuttu muun muassa "hirviömäiseksi niteeksi", "ketsuppipulloksi" ja "viime aikojen parhaaksi pohjoismaisen runouden esittelijäksi".

Dieker itse, joka kävi kertomassa antologiasta kirjailija- ja kriitikkotapaamisessa Helsingissä, vertaa sitä Sveitsin armeijan linkkuveitseen. Yhtä monipuolinen työkalu runouden omaksumiseen!

Meillä Akateeminen myy kirjaa vähän yli neljälläkympillä. Se on edullinen hinta kokonaistaideteoksesta, joka tutustuttaa perusteellisesti paitsi kymmeniin runoilijoihin myös tämän hetken kuvataiteen ja runouden suhteisiin sekä avantgarde-käsitteen tulkintoihin.

Minun suositukseni on katsoa ensin elokuvat, joilla kaikkiaan yli viisikymmentä runoilijaa (Tanskan Inger Christensenistä Suomen Helena Sinervoon ja Venäjän Aleksandr Skidaniin) kertoo työstään, pohtii naapuruuden käsitettä ja lukee runojaan.

Elokuvien jälkeen on kuin tuntisi esiintyjät jo aika hyvin – onhan päästy kurkistamaan heidän koteihinsa, pihoille ja kesämökeille. Jyrki Kiiskinen on soutanut suomalaisjärvellä, Arkadi Dragomoshenko laittanut teetä Pietarissa, Olli Heikkonen ja Merja Virolainen etsineet sukutalojaan Karjalan kannaksella.

Sitten voi siirtyä itse antologiaan, jossa runot ovat sekä alkukielellä että ruotsiksi käännettyinä. Lisäksi kirjassa on esseitä ja esitelmiä, joita on pidetty 2000-luvun runofestivaaleilla eri puolilla Pohjolaa.

Suomalaista kiinnostaa tietysti sekin, että antologia sai alkunsa nimenomaan Carl Diekerin uteliaisuudesta suomalaista uutta runoa kohtaan.

"Kuulin nuoria runoilijoitanne ensi kertaa vuonna 2000 ja päätin matkustaa Suomeen", hän kertoo. "Suomenkielisen runouden rikkaassa, usein barokkisessa kuvamaailmassa oli jotain, mikä puuttui ruotsalaisesta nykyrunosta melkein kokonaan. Ja silti näki, että taustalla vaikutti perinne, sen arjen ja luonnon kuvaaminen."

Runouden esitteleminen perinteisin tavoin, pelkkinä käännöksinä, ei kuitenkaan tuntunut järkevältä.

"Halusimme saada runoilijat itse kertomaan teksteistään, ja siksi ryhdyimme filmaamaan. Vaimoni Paula kuvasi. Jotta ihmiset rentoutuisivat, puhuttiin myös paljosta muusta kuin teksteistä. Vähitellen tietysti myös niistä."

Kun elokuvia nähtiin runotapahtumissa, Ersatz-kustantamo kiinnostui hankkeesta. "Eikä lainkaan toppuutellut, vaikka kirja vuosi vuodelta paisui", Dieker kiittää.

"Sekin tietysti vaikutti, että projekti sai runsaasti tukea myös muualta, esimerkiksi Ruotsin akatemialta, Pohjoismaiselta kulttuurisäätiöltä ja Suomalaisen kirjallisuuden tiedotuskeskukselta. Nyt 1 500 kappaleen painos alkaa olla loppu, ja on ollut puhetta toisesta."

Tekijä suosittelee kirja- ja dvd-pakettia nimenomaan niille, jotka eivät lue paljon nykyrunoja. "Antologiassa lyyrikot itse näyttävät tietä, opettavat, miten runoja pitää lähestyä."

Ruotsissa on viime aikoina keskusteltu runon kuvallisuudesta: saako käyttää metaforia vai pitääkö keskittyä kielen rakenteisiin? Debattia on käyty myös Swinging with Neighbours -antologian arvioissa.

Göteborgspostenin Amelie Björck viittasi vanhaan käsitykseen siitä, miten Suomessa kirjoitetaan suomeksi "kuvarunoja", ruotsiksi "kielirunoja". Hän nosti esiin Peter Mickwitzin arvion siitä, että suomenkielinen runous "laahaa jäljessä", ja Stefan Mosterin syksyisen kritiikin suomalaisen kirjallisuuden älyllisyyden puutteesta.

Swinging with Neighbours -antologiassa ovat äänessä enimmäkseen suomenkieliset lyyrikot, jotka saavat nyt kunnolla perustella ja esitellä omia runouskäsityksiään.

Seuraus on se, että Jan Arnald tunnusti Aftonbladetissa olevansa "syvästi ihastunut suomen kieleen", ja Smålandspostenin Petter Bengtsson kiitti muiden muassa Anni Sumaria runoista, joista rakkauden ja seksuaalisuuden stereotyyppiset kuvat on reippaasti pyyhitty pois.

Voisiko proosasta tehdä samanlaisen pedagogisen paketin?

"Ehkä ei", Carl Dieker pohtii. "Runoilijat ovat tottuneempia esiintymään ja myös puhumaan ympäröivästä, yhteisestä maailmasta. Voi olla, että prosaisteille se on vaikeampaa. He kun usein luovat aivan oman universuminsa, joka ei avaudu muuten kuin lukemalla."

Swinging with Neighbours. Red. Aase Berg & Carl Dieker, regi/film Carl Dieker & Paula von Seth. Ersatz. 979 s. 43,40 e.

Helsingin Sanomat | hs.kulttuuri@sanoma.fi